Näppärässä

'Kesän ensimmäiset'

Taas yksi päivä

Mirrin kolttu se kirjava on

kuin maisema syksyn säällä,

selkä on pellavan pehmoinen

sekä silkkiä hiukan päällä.

Siinä se kyykkivi kynnyksellä

ja kehrääpi langanpäitä,

joista mä ompelen hienon hilkan:

keijunen viettää häitä.

Hiiren otti se eineeksensä

ja metsähän hiljaa hiipi,

siellä se telmi ja peuhasi

ja sen suuss’ oli peipon siipi.

Kuules mirri, sen peipon poikaset

lentävät mieron mailla,

köyhä on kerttu ja tyhjä on tikka

ja pulmunen penniä vailla.

Syöjät säikytä aitastamme

ja herjaa häijyä haukkaa,

vaan älä lehtojen lintuja syö,

älä peljätä peipposraukkaa.

Helmipöllö

Paistaa kalpea kuu,
aukee kissoilta suu,
ja ne naukuu,
on maaliskuu.

Huutaa aidalta kolli,

syntyy duurista molli.

Kissat naukuu

ja rakastuu.

Kaksi on varjoa aidalla

hännät niin hassusti mutkalla..

Maaliskuun kylmänä pakkasiltana kuulin helmipöllön puputusta.

Tunnistin sen vieläkin, vaikka ala-asteen lintukerhosta on sentään joitakin vuosia aikaa. 

Kun kesä tulee, lähden linturetkelle. Täytynee hommata itselle hyvä lintukirja.

..Sanoo toinen niistä, musta;

 'Mä sitten tykkään susta'

Hetki huokausta

'Minäkin tykkään susta'

Korvat yön kuuntelee,

 akkunat aukenee, 

kengät lentää 

ja häviää.
 

Kengittä, sukillaan, 

yli kelmeän maan 

kansa juoksee 

ja palelee. 

Keittiötöiden välisinä vapaapäivinä ja jälkeisinä vapaailtoina lasken aamuja. Niitä on jäljellä kaksitoista. Sitten harjoitteluaika täällä talvessa on ohitse, ja Kaupungin kevät saa suojiinsa yhden haaveellisen Tyynen. Ja yhdet käytön puutteessa ruostuvat lenkkarit pääsevät jälleen tallaamaan Kaupungin katuja ja polkuja. Jospa kevät säilyttäisi tämäniltaiset kevyet, kevyet jalkani, ja askel olisi yhtä pehmeä ja.. kevyt. 

Helmipöllön huhuilu ja tähdet taivaalla. Muurahaispesiä ja polkuja metsässä.

Tyhjä

Omalta osaltani. Loppu.

Kyllä sinne tulee ikävä.

Blogikevät

Ei siis ihan oikea, ei täällä, ei vielä. 
Parissa blogissa, jota seuraan, kevättä odotetaan jo täysillä. Blogien kirjoittajat ovat etelän ihmisiä, ja siellä kevät tosiaan kurkistelee nurkan takaa. Pääkaupungin katuja puhdistetaan hiekoitushiekasta, kertoo Norppa, ja lenkkarikelit ovat Almalle arkipäivää. Kummitädin someen lisäämässä kuvassa krookukset nostivat päitään mullasta.
Täällä kotikotona, satoja kilometrejä pohjoisemmassa, on lunta vielä reilusti. Pakkasta ei oikeastaan ole, mutta ei kovin lämmintäkään. 
Viime viikolla Ranualla ollessani yksi päivä oli niin keväinen. Tuoksui keväälle ja näytti keväältä. Sinä päivänä leivoin persikoista rahkapiirakan. Ehdoton kevään merkki.
Mielestäni on hauska seurata muiden bloggaajien keväänodotusta, varsinkin kun tiedän oman kevääni olevan vielä melko kaukana. 
Tosin käydessäni viikonloppuna Kaupungissa totesin sielläkin kevään pyrkivän vahvasti katukuvaan. Maa oli sula, aurinko paistoi, linnut laulelivat ja nurmikko puski vihreää. 
Itse vain pysyttelen poronhoitoalueen rajan pohjoispuolella, missä talvi jatkaa oloaan ja hanget hohtavat valkoisina. Itse asiassa kevättalven aika alkaa olla käsillä. Ja siitäkin aion nauttia. 

Miinus hiihto

Lomaa on vietetty. Jotenkin päällimmäisenä mielessä ovat kynttilänhämyiset illat niin kämpillä kuin kotonakin. 
Ja tähän voisinkin selittää:
Aivan yllättäen kävi niin, että muutamme pois. Lauantaina käyn pakkaamassa omaisuuteni pois Myllytullin kämpästä ja sanon sille hyvästit. En väitä, että muuttaisin mielelläni. Teen vain niin kuin täytyy. Ja olen kyllä ehtinyt jo tottua ajatukseen. Voi olla, että lauantaina tunnen suurta haikeutta jättäessäni kämpän, joka on tullut siellä asumieni kuukausien aikana kodin kaltaiseksi. Vielä viime perjantaina tulin sinne ja tunsin todella olevani kotona. Nyt se koti on sitten jätettävä. 
Mutta elämä on.
Ja kun muutan, saan kämppikseksi serkkutyttöni, ja pidän ajatuksesta. Ja serkkutytöstä.

Minusta tuntuu, että saatan vielä tehdä kämppäpostauksen Myllytullista. Kertoa juttuja. Muistoja ja sen sellaista. Saa nähdä. 

Tänään on pikkusiskoni syntymäpäivä. Seitsentoistavuotisna on neito kauneimmillaan, sanotaan :)
Toinen pikkusisko leipoo pyynnöstäni kinderpiirakkaa. 
Ja minä aion rakentaa synttärisankarille kakun. Saa nähdä, millainen siitä tulee ;)

Kakunrakentamisesta tuli mieleeni syksyllä kokoamani juhlaportfolio. Jos onnistun, julkaisen jotain portfolion osia täällä. Tuli vain sellainen olo :)

Maanantaina tein haun ammattikorkeaan. Jos hyvin käy, tulen valituksi pääsykokeisiin. Siksi pitäisi nyt ruveta lukemaan oikein ahkerasti. 
Käykö niin, että Tyynen iltalukemiset vaihtuvat romaaneista asiatekstiin aiheista 'Hyvä medialukutaito' ja 'Yleisten kirjastojen laatusuositus'?

Ehkä.

Kevättä kohti,
Tyyne