Ei siis ihan oikea, ei täällä, ei vielä.
Parissa blogissa, jota seuraan, kevättä odotetaan jo täysillä. Blogien kirjoittajat ovat etelän ihmisiä, ja siellä kevät tosiaan kurkistelee nurkan takaa. Pääkaupungin katuja puhdistetaan hiekoitushiekasta, kertoo Norppa, ja lenkkarikelit ovat Almalle arkipäivää. Kummitädin someen lisäämässä kuvassa krookukset nostivat päitään mullasta.
Täällä kotikotona, satoja kilometrejä pohjoisemmassa, on lunta vielä reilusti. Pakkasta ei oikeastaan ole, mutta ei kovin lämmintäkään.
Viime viikolla Ranualla ollessani yksi päivä oli niin keväinen. Tuoksui keväälle ja näytti keväältä. Sinä päivänä leivoin persikoista rahkapiirakan. Ehdoton kevään merkki.
Mielestäni on hauska seurata muiden bloggaajien keväänodotusta, varsinkin kun tiedän oman kevääni olevan vielä melko kaukana.
Tosin käydessäni viikonloppuna Kaupungissa totesin sielläkin kevään pyrkivän vahvasti katukuvaan. Maa oli sula, aurinko paistoi, linnut laulelivat ja nurmikko puski vihreää.
Itse vain pysyttelen poronhoitoalueen rajan pohjoispuolella, missä talvi jatkaa oloaan ja hanget hohtavat valkoisina. Itse asiassa kevättalven aika alkaa olla käsillä. Ja siitäkin aion nauttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti