sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Helmipöllö



Paistaa kalpea kuu,
aukee kissoilta suu,
ja ne naukuu,
on maaliskuu.


Huutaa aidalta kolli,
syntyy duurista molli.
Kissat naukuu
ja rakastuu.



Kaksi on varjoa aidalla
hännät niin hassusti mutkalla..


Maaliskuun kylmänä pakkasiltana kuulin helmipöllön puputusta.
Tunnistin sen vieläkin, vaikka ala-asteen lintukerhosta on sentään joitakin vuosia aikaa. 

Kun kesä tulee, lähden linturetkelle. Täytynee hommata itselle hyvä lintukirja.

..Sanoo toinen niistä, musta;
 'Mä sitten tykkään susta'

Hetki huokausta

'Minäkin tykkään susta'

Korvat yön kuuntelee,
 akkunat aukenee, 
kengät lentää 
ja häviää.
 
Kengittä, sukillaan, 
yli kelmeän maan 
kansa juoksee 
ja palelee. 

Keittiötöiden välisinä vapaapäivinä ja jälkeisinä vapaailtoina lasken aamuja. Niitä on jäljellä kaksitoista. Sitten harjoitteluaika täällä talvessa on ohitse, ja Kaupungin kevät saa suojiinsa yhden haaveellisen Tyynen. Ja yhdet käytön puutteessa ruostuvat lenkkarit pääsevät jälleen tallaamaan Kaupungin katuja ja polkuja. Jospa kevät säilyttäisi tämäniltaiset kevyet, kevyet jalkani, ja askel olisi yhtä pehmeä ja.. kevyt. 
Helmipöllön huhuilu ja tähdet taivaalla. Muurahaispesiä ja polkuja metsässä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä olen odottanut sinua, tuntuu kuin kuolisin ikävään, jos vaikka ikävästä sairastuin. kaipaileepi mummu

    VastaaPoista