Ei vieläkään

Ei vieläkään päästä muuttamaan. Nyt on vasta tammikuun loppu, ei helmikuun! 

Mutta kas, avainnipussa kilisee kaksi uutta avainta! Ja paperissa lukee, että vuokraan asunnon maaliskuun alusta alkaen. Pitää hommata vielä toinen paperi, johon kirjoitetaan, että sisko vuokraa minulta osan kämpästä käyttöönsä samasta päivästä lähtien. Sitten sisko saa toisen uusista avaimista käyttöönsä, ja sitten emme asu enää tässä.

Kävin siis kirjoittamassa vuokrasopimuksen. Pyöräilin uudelle kämpälle läpi tuulen ja tuiskun, sulattelin hiukan lumia itsestäni vuokranantajatätiä odotellessa ja sopimukset kirjoitettiin käytävän jatkuvasti sammuvassa valossa. Meillä olikin hänen kanssaan yhteisiä tuttuja, nimittäin Aatun vanhemmat.

Saimme sopimukset kirjoitettua ja porinatuokion päätökseen. Hän hyppäsi autoonsa, minä otin pyöräni ja lähdin sitä taluttaen tallustelemaan kotia kohti, puhelin korvalla. Piti soittaa Aatulle.

Meillä on uuteen kämppään jo melkein kaikkea. Ihan huvin ja urheilun kannalta voisin nyt kirjoittaa listan, siksikin kun listat ovat joskus niin mukavia. 

Eli.

Meille on nyt hankittu

1 pöytä

4 tuolia

4 lamppua

1 suihkuverho

Ja pitäisi lisäksi vielä muistaa

1 kattila, ehkä 3 litran vetoinen

1 vessan roskis

1 lattialasta

1 vuodesohva

         ja mahdollisesti

1 pyykkikone

         joka ei ole välttämätön, sillä pyykkituvan pitäisi löytyä jostain lähettyviltä.

         Mutta oma olisi tietenkin ihan jees. 

Eikä meillä ole imuriakaan, eikä mikroa. Eikä astianpesukonetta, mutta sille ei olisi paikkaakaan siellä. Muutenkin viimeisimmät ovat mielestäni opiskelijalle varsinaisia ylellisyysvälineitä. Vaikka niihin onkin itselläkin tullut totuttua tässä opiskeluvuosien aikana.

Ai niin. Mattoja puuttuu. Minulla on vain yksi matto. Mummulla on meille ehkä yksi.

Voisin nyt vielä jatkaa luettelemista vaikka kuinka pitkälle, mutta se voisi jo käydä yksitoikkoiseksi. Että on haarukoita ja veitsiä, paitsi ei ehkä tarpeeksi. Ja lautasia ja mukeja ja muuta sellaista. Kahvinkeitinkin on kotona, jos siihen löytyy se kadonnut suodatinosa. Paistinpannu on kotona, ja rikkalapio&harja myös. Nekin pitää muistaa.

Yksi, mikä puuttuu, ja minkä tarvitsee, ja mitä ei ole listassa, on kirjahylly. Mutta se on minulle luvattu ja se on vain ajan kysymys. Eilen illalla täällä meidän kämpällä käytiin kyllä melko kiivas väittely kirjahyllyn tarpeellisuudesta ensinkään, mutta se ei saanut omaa hyllyntarvettani muuttumaan miksikään. 

Nyt ajattelin pikkuhiljaa lopetella tätä. Sen voin vielä kertoa, että päässäni soi bassostemma laulusta 'Soi kunniaksi Luojan'. Siksi kun lauloimme sitä viikonloppuna Aatun kanssa, kaksiäänisesti. Monta kertaa läpi laulettiin, ja monta kertaa keskeytettiin, ja kerrattiin ja otettiin uusiksi ja seottiin sävelessä ja sanoissa ja naurettiin. Ja sitten oikeastaan osattiinkin se jo melko hyvin :)

<3

Tyyne