Tänään huomasin yllättäen, että pitkän aikaa kadoksissa ollut leipomisinnostus on palannut. Tälle illalle otin sitten hommaksi tehdä vihdoin ja viimein ne macaron-leivokset, jotka lupasin Pihlalle ja Sakulle. Jännitysmomenttina jutussa on se, etten ole ikinä, ikinä ennen niitä tehnyt, en koulussakaan. Onnistuin jotenkin livistämään niistä ja sivustaseuraajana pystyn toteamaan, että ne menevät helposti pieleen. Niin kuin minullakin nyt meni ainakin eka pellillinen. Mutta en minä sitä hirveästi jää murehtimaan, vaikken ikinä oppisikaan macaroneja tekemäänkään. Onhan olemassa monia, paljon parempiakin herkkuja, jotka kyllä onnistuvat. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
Pakkanen paukkuu ja puut ovat huurteisia. Viikonloppuna oli nollakelit, ajokeli oli surkea ja lunta satoi. Loskaisessa, lumisessa ja märässä säässä juhlittiin ystäviemme häitä. Juhla oli ihana ja hääpari niin onnellinen. Kerran, pari oli ihan itselläkin tippa linssissä, niin onnellista oli. Ja Aatua ikävä myös..
Viikonlopun jälkeen paluu koulunpenkille tuntui vähän ankealta. Toistaalta, kun tämä viikko nyt alkoi, se kuluu nopeasti perjantaihin asti. Ja perjantaina otan kimpsuni ja kampsuni ja riennän venäjäntunnille ja sieltä suoraan bussiin, määränpäänä Pattijoki.
Malttamattomuus muuttamiseen kasvaa edelleen. Lauantaina Lotta haki markettien lastaussiltalta tyhjiä banaanilaatikoita kaksi kappaletta. Minäkin voisin noutaa niitä muutaman ja tuoda tänne. Sitten pakkaaminenkin voisi ehkä alkaa. Ei vain voi aloittaa liian aikaisin, sillä tähän asuntoon muuttaessani toin mukanani vain lähinnä välttämättömimmät asiat. Ja sellaisia voi olla vaikea pakata. Kun niitä saattaa heti tarvita, kun on pakannut pois. Vaikka on tietenkin jotain, mikä ei ole niin tarpeellista, kuten kynttilät, ne pari kirjaa, mitä kaappiin on kertynyt, shakkilauta, valokuvakehykset.. No, ehkä kaikki voi olla vielä ihan paikoillaan. Ainakin tämän kuun loppuun asti. Siihen saakka voin kai keskittyä.. No, vaikka kouluun. Tai villasukkiin. Olen vähän miettinyt eräänlaista villasukkapostausta. Saa nähdä, saanko aikaiseksi.
Ai niin, villasukista puheen ollen! Tein ihan kokonaan alusta loppuun valmiiksi kokonaiset villasukat! Ja toinen pari, huomattavasti pienempi, on yhtä sukkaa vaille valmis. Ihan totta! Ikinä koskaan aiemmin en osannut edes neuloa, puhumattakaan villasukista! Ja nyt on tuolla kamarissa itse tehtynä ihan kokonaiset. Vähän ylpeä itsestä olen kyllä.
Niiden pienempien sukkien olisi ehkä tarkoitus valmistua huomisillaksi. Niinpä mietinkin tässä siirtymistä blogista käytännön elämän puolelle. Ensin tekemään macaroneille täytettä ja sitten voisi ehkä aloittaa sen toisen sukan. Ellei ole liian ilta silloin jo. Mitä voi kyllä olla, sillä kello on nyt jo yhdeksän.
Palataan!
<3 Tyyne
Ps. Aurinko paistoi tänään! Ja eilenkin. Siitä ehkä tämä energia :)
Hyviä ne oli :p t.pihla
VastaaPoista