Excel

Tietotekniikka työvälineenä -kurssilla opeteltiin käyttämään Exceliä. Kurssin läpäisemiseksi oli tehtävä itsenäinen tehtävä eli taulukko vapaavalintaisesta aiheesta. Pähkäilin pitkään taulukkoni aihetta, kunnes se pälkähti päähäni: Tyyneblogi tietenkin!

Väsäsin siis taulukon postauksista ja kommenteista. Kaikista eniten postauksia on kirjoitettu toukokuussa, vähiten maaliskuussa.

Kommentteja on kyllä aika vähän.. Kahdestasadastakahdestakymmenestä postauksesta yhdeksässätoista taisi olla kommentteja. Se tuntui vähän harmilta.

Tein myös pari kaaviota.

Jos olisi ollut enemmän osaamista ja enemmän aikaa, olisi blogista irronnut vaikka minkälaista materiaalia taulukoihin. Nytkin tämän näkymän takana risteilee heti monta kaaviota blogin katselukerroista ja kävijämääristä ja kaikenlaisista muista asioista. Laajemmankin tehtävän olisin siis voinut tehdä.

Nyt olen siis ttv:n (toivottavasti) viimeisellä tunnilla. Opettaja käy läpi tenttiä, joka tehtiin maanantaina. Kyseinen tentti oli itselleni ehkä kaikista surkeiten toteutunut koe ikinä. Nyt vain toivon, että pääsisin sen läpi edes ykkösellä, ettei tenttiä tai koko kurssia tarvitse uusia.

Tyyneblogista on kuitenkin nyt olemassa ihan itse tehty taulukko. Ehkä joskus, jos iskee tylsyys ja tarve harjoitella Excelin käyttöä, värkkään lisää Tyyneblogi-asioita.

Ken elää, se näkee.

Sillä aikaa kun

Tänään on kirjastojärjestelmien tenttiin lukemisen päivä. Ihan aluksi annoin itselleni armoa sen verran, että koulun jälkeen pyörähdin uudessa lähikirjastossamme, ja tutustuin siihen hieman. Sitten tulin kämpälle, missä otin esiin paperinivaskan ja oheistarvikkeet (näkyvät kuvissa.) Luokkakavereiden hilpeällä WhatsApp-myötäelämisellä ja oheistarvikkeiden & kahvitauon voimalla sain nivaskan luettua. Seuraavaksi siirryn intrasta löytyviin kirjareflektioihin. Nyt on meneillään luova tauko.

Tenttteihin lukemisen ohella pitäisi myös tehdä muutama tehtävä, tosin vasta torstaiksi. Ne taitavat siis jäädä keskiviikolle, jos tänään teen venäjäntehtävät. Huomenna siivoan vanhalla kämpällä. Torstaina häämöttää ilmeisesti tyttöjenilta.

Sillä aikaa, kun minä ahkerasti opiskelin, Lotta oli parvekkeella. Viettämässä aikaa ja näyttämässä asunnottomalta. Todellisuudessa, kuten kuvasta voi tarkkanäköinen huomata, hän hioo tuolia. Että siitä tulisi ennen pitkää kelpo istuin Saulillekin. 
Päästin kyllä hänet takaisin asuntoon. Ja kahvitkin keitin.

Ylläolevassa kuvassa näkyy heti useampi lauantaisen Ikeanreissun ostoksista.

Trocadero-tölkki tietenkin pääosassa ü

(Tähän tunnustus: En osta kyseistä virvoitusjuomaa siksi, että se olisi jotenkin erikoisen huippuhyvää, vaan siksi, että nuo tölkit ovat vain kerta kaikkiaan vastustamattomia.)

I Sverige

Joka ikinen kuva on ihan laittomasti lainattu Ikean sivuilta. Täältä.

Perjantaipäivä, sataa vettä

Parina viime päivänä meillä on syöty karkkia. Eikä se näytä loppuvan, ei sitten millään!

Aluksi oli vain kolme karkinhimoista tyttölasta. Seuraavana päivänä oli kaksi karkkipussia, ja kahden päivän aikana karkkien määrä lisääntyi vielä yhdellä rasialla ja kolmella pussilla! Onneksi syöjiäkin on sitten ollut enemmän kuin vain me alkuperäiset karkinhankkijat, minä ja Lotta. Muuten olisimme kyllä hukkuneet makeisten tulvaan.

Kuten jo vähän lupailinkin: muutama kuva täältä uudelta kämpältä.  

Luin kirjan. Kiinassa jo pitkään vallinnut yhden lapsen politiikka ja poikalasten korkea arvostus on tehnyt pahaa jälkeä tyttölasten keskuudessa.

Pitihän tänne nyt tuoreita kukkia saada

Vihdoinkin kummitädiltä saatu suojelusenkeli pääsi oikealle paikalleen. Siinä myös näkymiä makuuhuoneen ikkunasta.

Ja nyt ehkä kaikista jännin: ruokapöydän tuolit, jotka ovat kyllä vertaansa vailla. Nämä istuimet ovat kyllä palvelleet hyvin koko lyhyen ikänsä; vasta eilen (neljäs käyttöpäivä) laatikot alkoivat rusahdella varsin epämiellyttävästi. Rusahtelusta huolimatta ne kestävät vielä istumista, kunhan osaa asettaa takamuksensa tarkalleen oikeaan kohtaan ja pitää painon tarkkaan harkitusti juuri siinä. 

Näitä tuoleja ei anneta presidentille. (Sauli, jos tulet käymään, kahvit tarjoillaan sohvalle.)

Ehkä ruokapöydän aitojen tuolien kohtalo kiinnostaa?

Tuolithan siis ostettiin nettikirppikseltä edulliseen hintaan, 5 euroa kappaleelta. Remonttisuunnitelman olenkin jo kertonut, mutta nyt siihen täytyy lisätä uusi osa. Tuolien päällyskankaiden alta löytyi nimittäin pahalta haisevat ja homeiset pehmusteet, sekä hiukan homehtuneet vanerit. Kaikki tuolit siis pääsivät päällisistään ja kansilevyistään, ja tilasin sitten uudet levyt. Niiden valmistumista nyt odotellaan. Toinen odotuksen kohde on niin ikään rikkalapio ja harja, joita ilman ei kannata kuvitellakaan hiomisen aloittamista ja hiomapölyn siivoamista. Ensi viikko on siis Tyynen elämässä tenttien ja hiomapölyn kulta-aikaa. Jossain välissä pölähdetään vielä entiselle kämpälle siivoamaan. Tekemistä riittää!

<3

Tyyne

Ihana ilma

Muuttaminen on ihan selvästi ollut minulle hyväksi. Toinen kouluunlähtöaamu uudelta kämpältä, ja jo toisen kerran olin koululla reilusti ennen tunnin alkua. Ennen on aivan tavallista ollut se, että tulen paikalle juuri viime hetkellä tai pari minuuttia myöhässä, mutta sekä eilen että tänään minulle jäi kymmenen minuuttia ylimääräistä aikaa! Harvinaista on se. Toivotaan tämän jatkuvan.
Tänään, kun pyöräilin kouluun, aurinko paistoi selkäni takaa ja valaisi koulutien. Yöllä satanut lumi hohti puhtaan valkoisena ja talitinttien titityy soi lähes koko matkan ajan.
Uudessa paikassa on tosi hyvää se, että siellä on metsää. Kouluun pyöräillessä näkee koko ajan puita. Sellaisia ihan oikeita puita, korkeita mäntyjä, jotka tukevina seisovat vierekkäin oikeana metsänä, eikä niitä ole kukaan istuttanut siihen siksi, että näyttäisi kivalta. Ne vain ovat ihan itse. 
Minulla on ollut aika erityisen onnellista viime päivinä.
Torstaista eiliseen eli tiistaihin asti sain joka päivä olla Aatun kanssa (se on niin tärkeää, että kirjoitan tänne.)
Perjantaina pääsimme ennätysedullisesti koti-Kuusamoon tutun ihmisen pienellä punaisella Suzukilla, jota ajoi tutulle ihmiselle tuttu mies. Meille hän oli täysin tuntematon, mutta saimme kyydin sinne ja vielä takaisinkin. Paluukyyti sisältyi samaan hintaan. Itse asiassa, jos vertaisi bussimatkojen hintoihin, säästimme yhteensä kokonaisen satasen. Aika hurjan hienoa minusta se. 
Meillä kotona olimme kotimiehinä. Ruokittiin lapsia, lämmitettiin saunaa ja siivottiin pannarin ja tyrannian voimalla.
Laskiaissunnuntaina meidän vauva 1v sai elämänsä ensimmäisen laskiaspullan. Voi, miten pikkuisen silmät loistivat! 

Kun sitten palasimme takaisin Ouluun ja kämpille, pakkasimme vielä vähän. Aatu lähti yöksi Pihlaserkun kihlatun kämpälle ja palasi sieltä aamulla ennen kahdeksaa. Aamuinen kouluunlähtö kello kymmeneksi tuntui hiukan vaikealta. Sinne jätin kultani, tehtävänään ripustaa puhtaat pyykit kuivumaan, kunnes kone olisi pessyt ne. 
Maanantai-iltana tapahtui Muutto. Aloitimme kärryn lastaamisen viiden jälkeen. Loppuilta kului järjestäessä tavarat paikoilleen. Pojat koeajoivat uuden kämpän saunan, ja muuttoporukalle keitettiin kahvit. Vähän harmittamaan jäi se, että yksi pojista häipyi paikalta saunomatta ja tarjoiluitta. 
Ensimmäinen yö sujui suloisesti siskonpedissä, ja Mari ja Lotta löysivät aamulla työhönsä ja kouluunsa epävarmuudestaan huolimatta.
Eilen sitten sain palata koulusta uudelle kämpälle, missä Aatu jo odotteli oven takana. 
Ja se oli hyvä.
Paistoimme valmiiksi pullat, minä sain itselleni välipalaa ja jäimme odottelemaan, että Hanna tulisi ensivierailulle Eevan kanssa. Hän tulikin ennen pitkää, ja siinä ilta sitten kuluikin rattoisasti. Sitten tuli aika saatella Aatu bussiasemalle ja sanoa näkemiin.

Nyt olen siis koulussa. Meneillään on kolmas tunti tätä samaa, tylsääkin tylsempää järjestelmäainetta. Ryhmätyönsä valmiiksi saaneet esittelivät työnsä. Tunti lähenee loppuaan ja postauskin siis täytyy päättää. 

Seuraavassa numerossa mahdollisesti presidentinkelpoisten tuolien kuulumisia, ja jos aikaiseksi saan, pari kuvaa uudelta kämpältä.

Tsau!
<3 Tyyne

Siskojen kesken

Nyt meidän Mari on ihan oikeasti tullut pois Unkarista. Ja meidän kanssa Kaupunkiin asumaan, ihan moneksi kuukaudeksi, ainakin kahdeksi! 
Ja huomenna me muutetaan. Sinne uuteen asuntoon, missä sitten asumme ihan siskojen kesken. Ja minua melkein hirvittää jo nyt, sillä tänään on ensimmäinen yhteisen asumisen ilta. Ja me nauramme kaikki mahat kippurassa, ei koko aikaa, mutta aina vähän väliä. Meillä on yhteinen ymmärrys juttuihin. 
Silloin, kun Marin kanssa oltiin melko pieniä, ainakin pienempiä kuin nyt, ja asuimme samassa huoneessa, siitä ei tullut mitään.
Tai tuli siitä. Tappelu.
Toisen piti muuttaa pois. Mari muutti, minä jäin. Ja sain huonekaveriksi Lotan. 
Viime syksystä asti ollaan nyt asuttu Lotan kanssa täällä. Pihlaserkun kera. 
Ja huomisesta asti asutaan kolmestaan. Siitä voi tulla aika jännää. Ja hauskaa varmasti.
Koska me ei Marin kanssa enää olla pieniä, vaan kasvettu melko vanhoiksi. Nykyään me ei tapella juuri yhtään. Ymmärretään vaan toisia ihan täysillä.
Minusta on ihanaa, kun on siskoja. 

Tänään, juuri nyt, en aio kirjoittaa enempää.
Tai ehkä vähän kuulumisia. 
Että pitäisi tehdä koulujuttuja. Ja muuttaa.
Pakata ei oikeastaan tarvitse, sillä pakkasin jo torstaina. Meidän kämppä näyttää kovasti varastolta, kun joka paikka on täynnä laatikoita ja pusseja ja ylimääräisen näköisiä huonekaluja. Ja kaapit alkavat olla tyhjät.
Sitten siellä uudessa on siisti tyhjätä banaanilaatikot tyhjiin kaappeihin ja laittaa kaikki tavarat omille paikoilleen. Keksiä ne paikat alusta asti itse.
Saa ripustaa lamput kattoon, verhot ikkunaan, pyyhkeet naulakkoon ja hengarit kaappiin. 
Järjestää astiat keittiöön, ruuat jääkaappiin ja pakasteet lokeroihinsa.
Ja lämmittää pikkuruisen saunan ja nauttia siitä, että on sauna.

<3
Tyyne