Parina viime päivänä meillä on syöty karkkia. Eikä se näytä loppuvan, ei sitten millään!
Aluksi oli vain kolme karkinhimoista tyttölasta. Seuraavana päivänä oli kaksi karkkipussia, ja kahden päivän aikana karkkien määrä lisääntyi vielä yhdellä rasialla ja kolmella pussilla! Onneksi syöjiäkin on sitten ollut enemmän kuin vain me alkuperäiset karkinhankkijat, minä ja Lotta. Muuten olisimme kyllä hukkuneet makeisten tulvaan.
Kuten jo vähän lupailinkin: muutama kuva täältä uudelta kämpältä.
Luin kirjan. Kiinassa jo pitkään vallinnut yhden lapsen politiikka ja poikalasten korkea arvostus on tehnyt pahaa jälkeä tyttölasten keskuudessa.
![]() |
Pitihän tänne nyt tuoreita kukkia saada |
Vihdoinkin kummitädiltä saatu suojelusenkeli pääsi oikealle paikalleen. Siinä myös näkymiä makuuhuoneen ikkunasta.
Ja nyt ehkä kaikista jännin: ruokapöydän tuolit, jotka ovat kyllä vertaansa vailla. Nämä istuimet ovat kyllä palvelleet hyvin koko lyhyen ikänsä; vasta eilen (neljäs käyttöpäivä) laatikot alkoivat rusahdella varsin epämiellyttävästi. Rusahtelusta huolimatta ne kestävät vielä istumista, kunhan osaa asettaa takamuksensa tarkalleen oikeaan kohtaan ja pitää painon tarkkaan harkitusti juuri siinä.
Näitä tuoleja ei anneta presidentille. (Sauli, jos tulet käymään, kahvit tarjoillaan sohvalle.)
Ehkä ruokapöydän aitojen tuolien kohtalo kiinnostaa?
Tuolithan siis ostettiin nettikirppikseltä edulliseen hintaan, 5 euroa kappaleelta. Remonttisuunnitelman olenkin jo kertonut, mutta nyt siihen täytyy lisätä uusi osa. Tuolien päällyskankaiden alta löytyi nimittäin pahalta haisevat ja homeiset pehmusteet, sekä hiukan homehtuneet vanerit. Kaikki tuolit siis pääsivät päällisistään ja kansilevyistään, ja tilasin sitten uudet levyt. Niiden valmistumista nyt odotellaan. Toinen odotuksen kohde on niin ikään rikkalapio ja harja, joita ilman ei kannata kuvitellakaan hiomisen aloittamista ja hiomapölyn siivoamista. Ensi viikko on siis Tyynen elämässä tenttien ja hiomapölyn kulta-aikaa. Jossain välissä pölähdetään vielä entiselle kämpälle siivoamaan. Tekemistä riittää!
<3
Tyyne
Heissan!
VastaaPoistaTäällä officessa istuessa katselen blogiasi. Pomppas silmään kummitätiltä saatu enkeli... Enpäs muistanu ollenkaan Että kippeillä käsillä oon sulle tuommosen väkertäny :) Muistan hyvin yhen dalmis- mukin, jonka innokas paketinsaaja puotti lattialle. Paperin sisällä vain helisi. Hädissäni hihkasin tekeväni uuen - ei tainnu ehtiä parku tulla sinulta. Terkuin kummitus-täti