Nyt meidän Mari on ihan oikeasti tullut pois Unkarista. Ja meidän kanssa Kaupunkiin asumaan, ihan moneksi kuukaudeksi, ainakin kahdeksi!
Ja huomenna me muutetaan. Sinne uuteen asuntoon, missä sitten asumme ihan siskojen kesken. Ja minua melkein hirvittää jo nyt, sillä tänään on ensimmäinen yhteisen asumisen ilta. Ja me nauramme kaikki mahat kippurassa, ei koko aikaa, mutta aina vähän väliä. Meillä on yhteinen ymmärrys juttuihin.
Silloin, kun Marin kanssa oltiin melko pieniä, ainakin pienempiä kuin nyt, ja asuimme samassa huoneessa, siitä ei tullut mitään.
Tai tuli siitä. Tappelu.
Toisen piti muuttaa pois. Mari muutti, minä jäin. Ja sain huonekaveriksi Lotan.
Viime syksystä asti ollaan nyt asuttu Lotan kanssa täällä. Pihlaserkun kera.
Ja huomisesta asti asutaan kolmestaan. Siitä voi tulla aika jännää. Ja hauskaa varmasti.
Koska me ei Marin kanssa enää olla pieniä, vaan kasvettu melko vanhoiksi. Nykyään me ei tapella juuri yhtään. Ymmärretään vaan toisia ihan täysillä.
Minusta on ihanaa, kun on siskoja.
Tänään, juuri nyt, en aio kirjoittaa enempää.
Tai ehkä vähän kuulumisia.
Että pitäisi tehdä koulujuttuja. Ja muuttaa.
Pakata ei oikeastaan tarvitse, sillä pakkasin jo torstaina. Meidän kämppä näyttää kovasti varastolta, kun joka paikka on täynnä laatikoita ja pusseja ja ylimääräisen näköisiä huonekaluja. Ja kaapit alkavat olla tyhjät.
Sitten siellä uudessa on siisti tyhjätä banaanilaatikot tyhjiin kaappeihin ja laittaa kaikki tavarat omille paikoilleen. Keksiä ne paikat alusta asti itse.
Saa ripustaa lamput kattoon, verhot ikkunaan, pyyhkeet naulakkoon ja hengarit kaappiin.
Järjestää astiat keittiöön, ruuat jääkaappiin ja pakasteet lokeroihinsa.
Ja lämmittää pikkuruisen saunan ja nauttia siitä, että on sauna.
<3
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti