Muuttaminen on ihan selvästi ollut minulle hyväksi. Toinen kouluunlähtöaamu uudelta kämpältä, ja jo toisen kerran olin koululla reilusti ennen tunnin alkua. Ennen on aivan tavallista ollut se, että tulen paikalle juuri viime hetkellä tai pari minuuttia myöhässä, mutta sekä eilen että tänään minulle jäi kymmenen minuuttia ylimääräistä aikaa! Harvinaista on se. Toivotaan tämän jatkuvan.
Tänään, kun pyöräilin kouluun, aurinko paistoi selkäni takaa ja valaisi koulutien. Yöllä satanut lumi hohti puhtaan valkoisena ja talitinttien titityy soi lähes koko matkan ajan.
Uudessa paikassa on tosi hyvää se, että siellä on metsää. Kouluun pyöräillessä näkee koko ajan puita. Sellaisia ihan oikeita puita, korkeita mäntyjä, jotka tukevina seisovat vierekkäin oikeana metsänä, eikä niitä ole kukaan istuttanut siihen siksi, että näyttäisi kivalta. Ne vain ovat ihan itse.
Minulla on ollut aika erityisen onnellista viime päivinä.
Torstaista eiliseen eli tiistaihin asti sain joka päivä olla Aatun kanssa (se on niin tärkeää, että kirjoitan tänne.)
Perjantaina pääsimme ennätysedullisesti koti-Kuusamoon tutun ihmisen pienellä punaisella Suzukilla, jota ajoi tutulle ihmiselle tuttu mies. Meille hän oli täysin tuntematon, mutta saimme kyydin sinne ja vielä takaisinkin. Paluukyyti sisältyi samaan hintaan. Itse asiassa, jos vertaisi bussimatkojen hintoihin, säästimme yhteensä kokonaisen satasen. Aika hurjan hienoa minusta se.
Meillä kotona olimme kotimiehinä. Ruokittiin lapsia, lämmitettiin saunaa ja siivottiin pannarin ja tyrannian voimalla.
Laskiaissunnuntaina meidän vauva 1v sai elämänsä ensimmäisen laskiaspullan. Voi, miten pikkuisen silmät loistivat!
Kun sitten palasimme takaisin Ouluun ja kämpille, pakkasimme vielä vähän. Aatu lähti yöksi Pihlaserkun kihlatun kämpälle ja palasi sieltä aamulla ennen kahdeksaa. Aamuinen kouluunlähtö kello kymmeneksi tuntui hiukan vaikealta. Sinne jätin kultani, tehtävänään ripustaa puhtaat pyykit kuivumaan, kunnes kone olisi pessyt ne.
Maanantai-iltana tapahtui Muutto. Aloitimme kärryn lastaamisen viiden jälkeen. Loppuilta kului järjestäessä tavarat paikoilleen. Pojat koeajoivat uuden kämpän saunan, ja muuttoporukalle keitettiin kahvit. Vähän harmittamaan jäi se, että yksi pojista häipyi paikalta saunomatta ja tarjoiluitta.
Ensimmäinen yö sujui suloisesti siskonpedissä, ja Mari ja Lotta löysivät aamulla työhönsä ja kouluunsa epävarmuudestaan huolimatta.
Eilen sitten sain palata koulusta uudelle kämpälle, missä Aatu jo odotteli oven takana.
Ja se oli hyvä.
Paistoimme valmiiksi pullat, minä sain itselleni välipalaa ja jäimme odottelemaan, että Hanna tulisi ensivierailulle Eevan kanssa. Hän tulikin ennen pitkää, ja siinä ilta sitten kuluikin rattoisasti. Sitten tuli aika saatella Aatu bussiasemalle ja sanoa näkemiin.
Nyt olen siis koulussa. Meneillään on kolmas tunti tätä samaa, tylsääkin tylsempää järjestelmäainetta. Ryhmätyönsä valmiiksi saaneet esittelivät työnsä. Tunti lähenee loppuaan ja postauskin siis täytyy päättää.
Seuraavassa numerossa mahdollisesti presidentinkelpoisten tuolien kuulumisia, ja jos aikaiseksi saan, pari kuvaa uudelta kämpältä.
Tsau!
<3 Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti