Aatonaatto.
Tulimme vasta kirkosta laulamasta kauneimpia joululauluja. Kirkko oli ihan täynnä, ja koska saavuimme sinne vain vähän ennen tilaisuuden alkua, emme päässeet istumaan. Vaan hyvin se laulu kulki urkuparvellakin. Vaikkei sieltäkään istumapaikkaa löytynyt.
Eilen oli Ystävien häät. Oli hirveän kaunis ilma, kirkas ja kuulas - ja pakkanen paukkui. Autossa istuminen juhlakamppeet päällä oli kylmää touhua. Pikkusiskon tekemä mekko on toki aivan ihana, mutta ei siitä lämmintä saa.
Tunnelma juhlassa oli kovin jouluinen, ihmekös tuo. Seurakuntatalolla, jossa juhlaa vietettiin, oli joulukuusi. Ruokana oli käristystä ja joululaatikoita. Ohjelmassa oli pari joululauluesitystä.
Kuten jo sanoin, matkalla autossa tuli kylmä. Siitä huolimatta matkustaminen oli mukavaa, kun oli hyvässä seurassa. Takapenkillä kanssani istui eräs ystävä, jota näen vähän harvemmin, ja ainakin minusta oli ihan mukavaa. On sitä tylsempiäkin automatkoja koettu.
Illalla myöhään pääsin lähtemään kämpiltä kotia kohti. Nukuin lähes koko matkan. Kun pääsin kotiovesta sisälle, oli vastassa täysin valaistu talo ja lauma innokkaita piparinleipojia. Ensimmäinen vakuutti, ettei väsytä yhtään. Toinen nukkui kiikkutuolissa essu päällä ja tonttulakki päässä. Kolmas kertoi, että he leipovat pipareita. Neljäs ilmoitti kolmannelle, että hän saa leipoa vielä vähän pipareita, mutta sitten pitää mennä nukkumaan. Kellohan oli siis yksi yöllä.
En jaksanut ajatellakaan pipareita, vaan raahasin itselleni pedin siskojen huoneen lattialle ja nukuin onnellisesti nähden outoa unta erinäisistä häävieraista. Aamulla ihmettelin vaikka kuinka kauan moista unta.
Huomenna on sitten jouluaatto:
Saa kuusikin latvaansa tähtösen,
se kimmeltää iltoja valaisten.
Sen loisteessa sydämet lämpiää,
pois riitaisuus myös häviää.
Saa varpunen jouluksi lyhtehen,
se vaistoaa sydämen kultaisen.
Sen sydämen lämpö jään sulattaa,
saa kukkimaan talvisen maan.
Jos juurelta kuusen ois lahjat pois,
ei joulua jouluna pitää vois.
Te tontut nyt työhönne palatkaa,
se lapset sais riemuitsemaan.
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
lauantai 15. joulukuuta 2012
On Joulua ilmassa
Ei ihan tavallinen lauantai. Tai no, mikä nyt on 'tavallinen lauantai', taas näitä määrittelyongelmia.. Mutta kuitenkin. Ei ole ihan tavallista viettää päivää helsinkiläistädin kanssa. Hän kun nyt vain sattuu asumaan sen verran kaukana, ettei tule nähtyä kovin usein.
Tässä on kirjoittamisen kanssa ollut taukoa. Johtuen lähinnä siitä, etten ole jaksanut. Kertakaikkiaan vain ei ole riittänyt aika eikä voimat eikä järki.
Koska työharjoittelu. Tai itse asiassa TYÖSSÄOPPIMINENhan sen oikea nimitys on, mutta harjoittelu nyt vain kuulostaa niin paljon järkevämmältä ja tutummalta. Niin että siitä nyt sitten puhun. Harjoittelusta.
Olen siis harjoittelussa leipomossa. Herätys aamulla on Liian Aikaisin. Bussia saa aina odotella vähintäänkin vähän aikaa, joskus enemmänkin. Kello Seitsemältä olen leipomolla pöydän ääressä letittämässä pullapitkoja. Ja siitä eteenpäin sitten töitä. Erilaisia leipomohommia, joko tekemässä tai sitten pellittämässä linjalla. Voi ihmiset, ette tiedäkään, kuinka monta munkkia ja viineriä ja pullapitkoa ja joulutorttua on Tyynen käpälien läpi kulkenut näiden parin viikon aikana! Kun ei sitä tiedä itsekään. Ihan tarpeeksi monta. Ja homma sen kuin jatkuu, tämä meidän orjatyö, jota työssäoppimiseksi kutsutaan. Leipomon vakityypit kuitenkin saavat palkkaa työstään.
Mutta mitäpä se auttaa enempää valittaa. Ei se hyödytä yhtään, eikä valittamista sikäli edes ole.
'Nyt tauolle ja sen jälkeen hakemaan vähän joulumieltä linjalta!'
Tarkoittaa tähtitorttuja. Sakara sakara sakara sakara nipistys pyöräytys nipistys. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Onko ihme, kun illalla silmät sulkiessaan näkee tähtitorttuja?
On sitä joulua kuitenkin muuallakin.
Keittiön pöydälle muuttanut radio on löytänyt kanavakseen Jouluradion. Naps vain, ja joululauluja tulvii loputtomana virtana. Välillä parempia ja välillä sitten huonompia sovituksia ja oudompia viisuja, mutta enimmäkseen hyviä. Jouluisia tuttuja ihania.
Kynttilöiden poltto on tässä vähän jäänyt, kun ei vain jaksa. Ei ole illalla aikaa valvoa kynttilän valossa, ja päivällä on töistä tullessa muutakin tekemistä.
Niin kuin vaikka nuita joulukortteja tuossa, kartongit ja liimat on viikon lojuneet tuossa pöydän päässä, välillä jotain olen saanut aikaiseksi mutta hitaasti se toimii. Tämän vuoden joulukorttitehdas Tyynen tapaan.
Lahjat olen saanut hommailtua. Hyvä Minä! Paketointia vähän vielä, mutta se ei haittaa. Siitä tulee jouluinen olo, kun käärii paketteja ja teippailee ja saa sitoa lahjanarua. Semmoinen tonttu olo, hyvällä tavalla.
Tänään oli siis lauantai tädin ja serkkutytsyjen kanssa. Kaupungilla käytiin kaupoissa, ja tutustuin muutamaan uuteen tuttavuuteen, joissa en ole ennen käynyt.
Yritimme Pannukakkutaloon syömään, mutta se oli täynnä. Emme jääneet odottelemaan, vaan suuntasimme kahvila Biskettiin. Latte oli kuumaa ja hyvää.
Illalla menimme Tuomiokirkkoon kuuntelemaan J.S. Bachin Jouluoratoriota. Oli kyllä hienoa.
Alkaa olla nälkä. Joten Syönti.
Huomista ja Kauneimpia Joululauluja odotellessa
Tyyne
Tässä on kirjoittamisen kanssa ollut taukoa. Johtuen lähinnä siitä, etten ole jaksanut. Kertakaikkiaan vain ei ole riittänyt aika eikä voimat eikä järki.
Koska työharjoittelu. Tai itse asiassa TYÖSSÄOPPIMINENhan sen oikea nimitys on, mutta harjoittelu nyt vain kuulostaa niin paljon järkevämmältä ja tutummalta. Niin että siitä nyt sitten puhun. Harjoittelusta.
Olen siis harjoittelussa leipomossa. Herätys aamulla on Liian Aikaisin. Bussia saa aina odotella vähintäänkin vähän aikaa, joskus enemmänkin. Kello Seitsemältä olen leipomolla pöydän ääressä letittämässä pullapitkoja. Ja siitä eteenpäin sitten töitä. Erilaisia leipomohommia, joko tekemässä tai sitten pellittämässä linjalla. Voi ihmiset, ette tiedäkään, kuinka monta munkkia ja viineriä ja pullapitkoa ja joulutorttua on Tyynen käpälien läpi kulkenut näiden parin viikon aikana! Kun ei sitä tiedä itsekään. Ihan tarpeeksi monta. Ja homma sen kuin jatkuu, tämä meidän orjatyö, jota työssäoppimiseksi kutsutaan. Leipomon vakityypit kuitenkin saavat palkkaa työstään.
Mutta mitäpä se auttaa enempää valittaa. Ei se hyödytä yhtään, eikä valittamista sikäli edes ole.
'Nyt tauolle ja sen jälkeen hakemaan vähän joulumieltä linjalta!'
Tarkoittaa tähtitorttuja. Sakara sakara sakara sakara nipistys pyöräytys nipistys. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Onko ihme, kun illalla silmät sulkiessaan näkee tähtitorttuja?
On sitä joulua kuitenkin muuallakin.
Keittiön pöydälle muuttanut radio on löytänyt kanavakseen Jouluradion. Naps vain, ja joululauluja tulvii loputtomana virtana. Välillä parempia ja välillä sitten huonompia sovituksia ja oudompia viisuja, mutta enimmäkseen hyviä. Jouluisia tuttuja ihania.
Kynttilöiden poltto on tässä vähän jäänyt, kun ei vain jaksa. Ei ole illalla aikaa valvoa kynttilän valossa, ja päivällä on töistä tullessa muutakin tekemistä.
Niin kuin vaikka nuita joulukortteja tuossa, kartongit ja liimat on viikon lojuneet tuossa pöydän päässä, välillä jotain olen saanut aikaiseksi mutta hitaasti se toimii. Tämän vuoden joulukorttitehdas Tyynen tapaan.
Lahjat olen saanut hommailtua. Hyvä Minä! Paketointia vähän vielä, mutta se ei haittaa. Siitä tulee jouluinen olo, kun käärii paketteja ja teippailee ja saa sitoa lahjanarua. Semmoinen tonttu olo, hyvällä tavalla.
Tänään oli siis lauantai tädin ja serkkutytsyjen kanssa. Kaupungilla käytiin kaupoissa, ja tutustuin muutamaan uuteen tuttavuuteen, joissa en ole ennen käynyt.
Yritimme Pannukakkutaloon syömään, mutta se oli täynnä. Emme jääneet odottelemaan, vaan suuntasimme kahvila Biskettiin. Latte oli kuumaa ja hyvää.
Illalla menimme Tuomiokirkkoon kuuntelemaan J.S. Bachin Jouluoratoriota. Oli kyllä hienoa.
Alkaa olla nälkä. Joten Syönti.
Huomista ja Kauneimpia Joululauluja odotellessa
Tyyne
maanantai 3. joulukuuta 2012
Ensimmäinen Adventtisunnuntai.
Meidän joulukalenterimme toinen luukku sisälsi runon aiheeseen liittyen.
Yhden vain,
yhden kynttilän
sytyttää sain.
Katsoin liekkiin
hehkuvaan,
mietin hetken
aikaa alkavaa.
yhden kynttilän
sytyttää sain.
Katsoin liekkiin
hehkuvaan,
mietin hetken
aikaa alkavaa.
Mikä on,
mikä tie?
Se kohti Joulua
meitä vie
mikä tie?
Se kohti Joulua
meitä vie
.
Nyt täällä on lunta. Eilen satoi salamyhkäisesti niin, etten huomannut ennen kuin katsoin ikkunasta ja sain lumennäkemis-iloitsemis -kohtauksen, joka sisälsi huokauksia Anskulle ja diipadiipaBätmääään -huudahduksen, ja hihitystä ja hymyä.
Illalla tänne ilmestyi muutama Tyrnäväntyttö keksikasan kera. Se sitten yhdessä tuhottiin ja naurettiin ja muutenkin oltiin ihan tyttöjä joulukuun ensimmäisenä päivänä.
Tänään oli myös lumista, ja päädyimme Erääseen Grillikotaan syömään ja juttelemaan, ja Hannan kanssa saatiin vähäksi aikaa koirat. Ihan melkein itselle.
Aamulla TYÖ
joten nyt nukkumaan. :)
lauantai 1. joulukuuta 2012
Tänä päivänä tassuista laulun teen
se liittyvi kuonoon kultaiseen.
Tämä kaikki aaltojen avulla ui
ja rannalla seisoja ihastui
sillä tapahtuu kovin harvoin, että
tulee armas ystävä pitkin vettä.
-Elina Karjalainen-
Kakskytkolme yötä jouluun on
laskettiin tässä aamusella Toljanterin kanssa. Ja Anskun.
Ja aukaistiin meidän ikioman Joskuntekemän joulukalenterin ihkaensimmäinen luukku
ja siellä sanottiin että:
MUISTA! tuhmat lapset eivät saa lahjoja.
Tässä kahvia keitellessä lauantaipäivän harmaudessa lumisadetta odotellessa on hyvä olla. On joulukuu.
Jossain mielen perukoilla on joulukorttisuunnitelmia. Muitakin suunnitelmia, jouluun liittyviä ja ei niinkään jouluun liittyviä.
!!!
Ansku toi minulle After Eight -suklaata!
Ja minä keitin Anskulle kahvia.
!!!
Ansku toi minulle After Eight -suklaata!
Ja minä keitin Anskulle kahvia.
tiistai 27. marraskuuta 2012
Päivänä joskus ennen joulua
Itse asiassa jouluun on vähän alle kuukausi. 24. marraskuuta meillä oli Pikkujoulu. Kaikki kahta lukuunottamatta pääsivät paikalle, ja meitä oli paljon ja meillä oli mukavaa! Syötiin ja juteltiin ja naurettiin ja pelleiltiin ja saatiin lahjoja ja poltettiin... SÄDETIKKUJA koska sain niitä lahjaksi. Ja kävi joulupukki, joka oli aika uskottava, vaikkakin aika nuorekas ja naisellisen oloinen, mutta 'koska joulupukkihan on vanha mies.' Ja Joulupukki suukon sai, ehkä väärältä henkilöltä koska minulta, mutta ehkä se ei loppujen lopuksi paljon haitannut.
Pikkusisko tuli porojen seasta tänne Kaupunkiin ja toi minulle suklaata ja kukkia ja olen ihan leija kun omistan (hah 'omistan' :D) tuollaisen pikkusiskon. Ja valvottiin myöhään, koska Pinokkio ja juttelu pimeässä huoneessa. Eri puolilla huonetta. Molemmille tärkeästä aiheesta eli paikasta eli opistokodista.
Ja Mari toi silitysraudan, kiitos Äiti. Silitettiin verhoja. Ei oltu blondeja, koska me ei koskaan olla :D
Lauantaina laatikon sisässä pienempi laatikko pienempi laatikko ja vielä pienempi laatikko. Ja pienin laatikko jonka sisässä... Ei sitä kaikille kerrota!
Eilen maanantaina leipomotunneilla kehittävät keskustelut työparin kanssa. Tällä kertaa ihan ilman kirkuvia omenia. Ihan oikeasti kehittävät. :)
Ja uimassa. Teloin jalkani ja ehkä se on murtunut ja menen huomenna kouluun jalka norsun paksuisena ja sanon että 'envoitullakeittiölle', muttamitä todennäköisimmin en kuitenkaan tee niin. Koska kävin tänään kävelyllä. Iltalenkillä. Ankin kanssa. Ja ulkona on ihanasti pakkasta ja kuutamo ja tähtiäkin näkyi, eikä kylmä haitannut ollenkaan. Ja kirjastossa oli hauska tuoli johon ehkä joskus menen lukemaan.
Terkkuja,
Tyyne <3
Pikkusisko tuli porojen seasta tänne Kaupunkiin ja toi minulle suklaata ja kukkia ja olen ihan leija kun omistan (hah 'omistan' :D) tuollaisen pikkusiskon. Ja valvottiin myöhään, koska Pinokkio ja juttelu pimeässä huoneessa. Eri puolilla huonetta. Molemmille tärkeästä aiheesta eli paikasta eli opistokodista.
Ja Mari toi silitysraudan, kiitos Äiti. Silitettiin verhoja. Ei oltu blondeja, koska me ei koskaan olla :D
Lauantaina laatikon sisässä pienempi laatikko pienempi laatikko ja vielä pienempi laatikko. Ja pienin laatikko jonka sisässä... Ei sitä kaikille kerrota!
Eilen maanantaina leipomotunneilla kehittävät keskustelut työparin kanssa. Tällä kertaa ihan ilman kirkuvia omenia. Ihan oikeasti kehittävät. :)
Ja uimassa. Teloin jalkani ja ehkä se on murtunut ja menen huomenna kouluun jalka norsun paksuisena ja sanon että 'envoitullakeittiölle', muttamitä todennäköisimmin en kuitenkaan tee niin. Koska kävin tänään kävelyllä. Iltalenkillä. Ankin kanssa. Ja ulkona on ihanasti pakkasta ja kuutamo ja tähtiäkin näkyi, eikä kylmä haitannut ollenkaan. Ja kirjastossa oli hauska tuoli johon ehkä joskus menen lukemaan.
Terkkuja,
Tyyne <3
torstai 22. marraskuuta 2012
Kämppäni on linnani
Torstaipostaus.
Taaskin minut on jätetty yksikseni istuskelemaan tänne Uudellekadulle, eli Ansku lähti Mäkeen ja mie en suinkaan istu kadulla vaan rakkaalla sohvallani. Ja nautin hiljaiselosta! Sauna on lämpiämässä tuolla, ja on kynttilöitä ja valoja ja pipareita tuolla rasiassa, ja päivällä kun pääsin koulusta aiemmin kun tavallisesti, minulla oli VALTAVASTI energiaa, joka tuli kulutettua kaikennäköisessä touhuilussa aina hajulukon puhdistuksesta piparien leivontaan. On siivottu ja pesty ja verhoja ripustettu ja niitä pipareita paistettu ja pyykätty. En ole tiskannut. Tiskaan EHKÄ huomenna, kun on enemmän tiskiä.
Energiat sai aika hyvin kulutettua. Yksi projekti on vielä menossa, nimittäin hirvenlihansulatusyritys, ja sitten sen tekeminen ruuaksi. En ole vielä päättänyt mitä siitä tulee, luultavasti nyt kypsä kuitenkin, vähintään. Ja sitten tuolla on sipuleita joita voisin hyvin syödä. Sitten. Kera hirven.
Tässä on siis kämppäilty koko päivä. Täällä viihtyy ihan hyvin. Mikäs tässä viihtyessä, kun on paikka, jossa saa olla rauhassa. Jossa voi leipoa ja pyykätä vaikka, ja istua ja lukea ja vaikka käveleskellä ymäriinsä jos niin huvittaa. Oven saa lukkoon ja alaovi on lukossa näin iltaisin ja sisään ei pääse ylimääräisiä paitsi ehkä Batman tai helikopterihyppääjä, eikä sellaisia ole tainnut näkyä viime aikoina täällä päin. Ü
Taaskin minut on jätetty yksikseni istuskelemaan tänne Uudellekadulle, eli Ansku lähti Mäkeen ja mie en suinkaan istu kadulla vaan rakkaalla sohvallani. Ja nautin hiljaiselosta! Sauna on lämpiämässä tuolla, ja on kynttilöitä ja valoja ja pipareita tuolla rasiassa, ja päivällä kun pääsin koulusta aiemmin kun tavallisesti, minulla oli VALTAVASTI energiaa, joka tuli kulutettua kaikennäköisessä touhuilussa aina hajulukon puhdistuksesta piparien leivontaan. On siivottu ja pesty ja verhoja ripustettu ja niitä pipareita paistettu ja pyykätty. En ole tiskannut. Tiskaan EHKÄ huomenna, kun on enemmän tiskiä.
Energiat sai aika hyvin kulutettua. Yksi projekti on vielä menossa, nimittäin hirvenlihansulatusyritys, ja sitten sen tekeminen ruuaksi. En ole vielä päättänyt mitä siitä tulee, luultavasti nyt kypsä kuitenkin, vähintään. Ja sitten tuolla on sipuleita joita voisin hyvin syödä. Sitten. Kera hirven.
Tässä on siis kämppäilty koko päivä. Täällä viihtyy ihan hyvin. Mikäs tässä viihtyessä, kun on paikka, jossa saa olla rauhassa. Jossa voi leipoa ja pyykätä vaikka, ja istua ja lukea ja vaikka käveleskellä ymäriinsä jos niin huvittaa. Oven saa lukkoon ja alaovi on lukossa näin iltaisin ja sisään ei pääse ylimääräisiä paitsi ehkä Batman tai helikopterihyppääjä, eikä sellaisia ole tainnut näkyä viime aikoina täällä päin. Ü
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Valot päälle
Tuolla ulkona ikkunan takana sataa vettä ja kadut on ihan märät ja lätäkköiset. Tiedän sen siitä, että juuri äsken kävin testaamassa. Kastelin sukkani ja kenkäni ja tuulihousut ja pipon ja kaikki, mutta nyt elämä maistuu smurffilimsalle ja täällä sisällä kämpässä on kuivaa ja valoisaa ja sydämellistä ja mulperipuukynttilä palaa tuossa vieressä. Ja kukkakimppu on ihan raukka ja kuihtuu kuihtumistaan, mutta kukkakimput eivät ole ikuisia, ja niiden on tarkoituskin kuihtua.
Kaikki valot lukuunottamatta vessan hidasälyistä putkivaloa ovat päällä.
Nyt ei istuta pimeässä! Nyt ollaan valot päällä ja nautitaan tästä. On niin lämmintä ja kuivaa ja ihanaa ja kaikkea. Eikä ulkonakaan ollut paha. Olisin voinut jäädä sinne pitemmäksikin aikaa. Nytkin tuntuu siltä, että voisin koska tahansa hypätä ylös ja päättää lähteä lenkille ulos sateeseen hyppimään lätläköiden yli ja juoksemaan niistä ja tuntemaan miten sadepisarat osuu kasvoihin ja kastua ja olla sateessa, ja SITTEN tulla takaisin tänne.
Huomaan vain olevani juuri nyt niin laiska, etten jaksa lähteä yhtään mihinkään.
.. Jos on laittanut seinälle kuvia sinitarralla, miksi kiinnitykset irtoavat aina viikonloppujen ja lomien aikana? Ei koskaan viikolla, silloin kun täällä ollaan.
Tyynen elämän uutena sisältönä on SM-kiekko.
En oikein tiedä.. Mutta niin on päässyt käymään. Ehkä, tai siis todellakin, uusien luokkakaverien ansiosta (tai syystä.) Fanaattinen kärppäfani on saanut minutkin kiinnostumaan aiheesta, joka on ollut hyvin kaukainen tähän asti. Tiedän, mikä joukkue on listan kärjessä (Kärpät.) Tiedän, ketä vastaan se on pelannut viimeksi. Tiedän, mikä oli ottelun lopputulos ja kenen ansiosta.
Ja koska SM-liiga on saanut suomalaisia NHL-pelaajia riveihinsä työsulun taki, tiedän myös kyseisestä työsulusta. Jonkin verran.
En esitä asiantuntijaa. En tiedä todellakaan kaikkea. Mutta esittelinpähän nyt muutamia asioita, jotka ovat tulleet tutuiksi syksyn mittaan.
Ps. 'Muutamiin asioihin' kuuluu myös yhä pitemmäksi ja pitemmäksi kasvava lista TOSI hyvännäköisistä jääkiekonpelaajamiehistä. Ja miehistä ylipäätään. Kiitos tytöt <3 :D
Huom. Listasta ei ole olemassa kirjallista versiota.
Kaikki valot lukuunottamatta vessan hidasälyistä putkivaloa ovat päällä.
Nyt ei istuta pimeässä! Nyt ollaan valot päällä ja nautitaan tästä. On niin lämmintä ja kuivaa ja ihanaa ja kaikkea. Eikä ulkonakaan ollut paha. Olisin voinut jäädä sinne pitemmäksikin aikaa. Nytkin tuntuu siltä, että voisin koska tahansa hypätä ylös ja päättää lähteä lenkille ulos sateeseen hyppimään lätläköiden yli ja juoksemaan niistä ja tuntemaan miten sadepisarat osuu kasvoihin ja kastua ja olla sateessa, ja SITTEN tulla takaisin tänne.
Huomaan vain olevani juuri nyt niin laiska, etten jaksa lähteä yhtään mihinkään.
.. Jos on laittanut seinälle kuvia sinitarralla, miksi kiinnitykset irtoavat aina viikonloppujen ja lomien aikana? Ei koskaan viikolla, silloin kun täällä ollaan.
Tyynen elämän uutena sisältönä on SM-kiekko.
En oikein tiedä.. Mutta niin on päässyt käymään. Ehkä, tai siis todellakin, uusien luokkakaverien ansiosta (tai syystä.) Fanaattinen kärppäfani on saanut minutkin kiinnostumaan aiheesta, joka on ollut hyvin kaukainen tähän asti. Tiedän, mikä joukkue on listan kärjessä (Kärpät.) Tiedän, ketä vastaan se on pelannut viimeksi. Tiedän, mikä oli ottelun lopputulos ja kenen ansiosta.
Ja koska SM-liiga on saanut suomalaisia NHL-pelaajia riveihinsä työsulun taki, tiedän myös kyseisestä työsulusta. Jonkin verran.
En esitä asiantuntijaa. En tiedä todellakaan kaikkea. Mutta esittelinpähän nyt muutamia asioita, jotka ovat tulleet tutuiksi syksyn mittaan.
Ps. 'Muutamiin asioihin' kuuluu myös yhä pitemmäksi ja pitemmäksi kasvava lista TOSI hyvännäköisistä jääkiekonpelaajamiehistä. Ja miehistä ylipäätään. Kiitos tytöt <3 :D
Huom. Listasta ei ole olemassa kirjallista versiota.
Koska hymy. :)
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Ruusut ja risut
Pöydällä on maljakossa kukkakimppu. Ruusuja ja gerbera ja jotain violetteja ja jotain vihreitä ja valkoisia, ja sitten niitä täytekasveja mitä aina tungetaan mukaan.
Kaunis.
Se on syntymäpäiväkukkakimppu. Ei minun syntymäpäiväni, vaan erään toisen. Nyt se on täällä. Sitten kun se kuihtuu, hankin luultavasti uuden. Ja sitten uuden.
Kukat kaunistavat..
Ja mulperipuun tuoksuinen kynttilä, ja seitsemän pikkuista tuikkua. Kuusi sen mulperintuoksuisen ympärillä ja yksi lyhdyssä kaikkien yläpuolella. Ja jouluvalot, yksinkertaiset lämpimän väriset valot, jotka eivät häiritse kynttilöiden tuomaa tunnelmaa. Kaapin ovessa riippuu nuoresta iästään huolimatta paljon kokenut joulutähti. Paperinen viritelmä, jossa on kynttilähehku valon lähteenä. Sekään ei ole liian kirkas.
Päivät on lyhyitä ja silti niin pitkiä. Koulussa ollaan ikuisuuksia joka ikinen arkipäivä. Siltä ainakin tuntuu. Päivänvalon näkee vain ikkunalasien läpi. Aamulla kouluun pyöräillessä on hämärää. Iltapäivällä koulusta palatessa on hämärää. Kohta hämärä muuttuu pimeäksi, eikä aurinkoa tietäisi olevan olemassakaan, ellei siitä sattuisi joskus vahingossa näkemään pilkahduksia valoläikkinä koulun tiiliseinissä.
Sellaista on marraskuussa.
Pimeää, kun ei ole edes lunta.
Välillä sitä miettii, miten jaksaa TAAS yhden ikuisuuspäivän.
Ja sitten kuitenkin jaksaa, eikä se ole edes vaikeaa. Kaikki on loppujen lopuksi niin yksinkertaista, tai ei nyt ihan kaikki, mutta pääosin kuitenkin.
Jos ei ajattele liian syvältä, tai liian alakuloisesti. Pimeydestä huolimatta jostain kuitenkin löytää valoa ja elämää. Mitä sitä tekisi ilman kynttilöitä?
Silti se lumi olisi ihan jees.
Tyyne.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Ei ihan tavallinen torstai-ilta
Eilen oli torstaipäivä.
Meillä oli Hannan kanssa hyvä suunnitelma illaksi, pitkän koulupäivän jälkeen. Se ei sattuneesta syystä sitten toteutunut, ja olin vaipua yksinäisyyteen koko illaksi, lähes tavanomaiseen torstai-tapaan.
Sain aikaiseksi erinäisiä pieniä asioita.. Palautin Muumi-äänikirjat kirjastoon. Löysin uuden päiväkirjan entisen täyttyneen jatkajaksi. Juopottelin lasillisen 7Uppia Coffee Housessa ja lähes vakoilin yhtä entisen entistä puolituttua ja olin hyvin huvittunut hänen näkemisestään. Olin yllättää itseni ja kysyä viheltelevältä pojalta, miksi hän viheltää. En yllättänyt.
Nysvötin kämpillä jouluvalojen lämmössä, kunnes Reettarakas soitti ja kysyi keilaamaan.
Suostuin. Ensin pienellä varauksella. En tiennyt, ketä kaikkia sinne oli tulossa. Päätin, ettei sillä ole väliä päätökseen ja lupasin lähteä. Soitin Anskun mukaan ja lähdimme.
Olen ollut keilaamassa useita kertoja aiemmin, mutta aina koulukavereiden kanssa liikuntatunneilla. Nyt oli ihan oikeiden ystävien kanssa. Ja meillä oli mukavaa! Ilta sisälsi paljon aloittelijan tuuria, ränniin heiteltyjä palloja, naurua ja iloista mieltä. Leppoista vaihtelua tavalliselle olemiselle, ja niin hieno kokemus että päätettiin ottaa joskus uusiksi.
Todellakin! Seuraavalla kerralla nekin mukaan, jotka eivät nyt päässeet. :)
Meillä oli Hannan kanssa hyvä suunnitelma illaksi, pitkän koulupäivän jälkeen. Se ei sattuneesta syystä sitten toteutunut, ja olin vaipua yksinäisyyteen koko illaksi, lähes tavanomaiseen torstai-tapaan.
Sain aikaiseksi erinäisiä pieniä asioita.. Palautin Muumi-äänikirjat kirjastoon. Löysin uuden päiväkirjan entisen täyttyneen jatkajaksi. Juopottelin lasillisen 7Uppia Coffee Housessa ja lähes vakoilin yhtä entisen entistä puolituttua ja olin hyvin huvittunut hänen näkemisestään. Olin yllättää itseni ja kysyä viheltelevältä pojalta, miksi hän viheltää. En yllättänyt.
Nysvötin kämpillä jouluvalojen lämmössä, kunnes Reettarakas soitti ja kysyi keilaamaan.
Suostuin. Ensin pienellä varauksella. En tiennyt, ketä kaikkia sinne oli tulossa. Päätin, ettei sillä ole väliä päätökseen ja lupasin lähteä. Soitin Anskun mukaan ja lähdimme.
Olen ollut keilaamassa useita kertoja aiemmin, mutta aina koulukavereiden kanssa liikuntatunneilla. Nyt oli ihan oikeiden ystävien kanssa. Ja meillä oli mukavaa! Ilta sisälsi paljon aloittelijan tuuria, ränniin heiteltyjä palloja, naurua ja iloista mieltä. Leppoista vaihtelua tavalliselle olemiselle, ja niin hieno kokemus että päätettiin ottaa joskus uusiksi.
Todellakin! Seuraavalla kerralla nekin mukaan, jotka eivät nyt päässeet. :)
tiistai 30. lokakuuta 2012
Uintia ja muuta
Eilen, kun menimme tavan mukaan uimaan, Ansku tuli mukaan. Ja lähdettiin uimaan 'rinkiä', ja kun ei tarvinut yksin kiertää siellä vaan mukana oli joku, jota saattoi morjestaa aina vastaantullessa, uinti sujui paremmin kuin aikoihin. Sain kiinni vanhasta uintirytmistä. Siltä ajalta kun olin peruskoulussa ja kävin viikoittain uimahallissa. Puikkelehdin siellä vesijuoksijamummojen lomassa ja uin ja uin.
Löysin sen taas. :) Tuntui ihan kivalta. Siltä, että nyt kun uimalasitkin on löytäneet tiensä tänne, voisin käydä uiskentelemassa useamminkin viikossa. Sillain urheilun kannalta. Katsoo nyt, miten se lähtee.
Tänään kävin kaimapojan luona kylässä. Koska. Siksi.
Ilman mitään erityistä syytä nyt vain otin ja menin. Kumma kun niin harvoin tulee käytyä, vaikka ollaan melkein naapurit. Matkaa on vain puolisen kilsaa.
Sitä vaan muka on kaikkea. Niinhän onkin. Oikeastaan. Kun on menossa joka päivä. Pari päivää viikossa vakijuttuja, sitten loput pari ex tempore -vetäisyjä ja sitten perjantai. Joka on ihan hyödytön päivä, koska se edeltää viikonloppua, jolloin kaikki tekevät lähtöä omaan viikonloppuunsa eikä kukaan tee täällä mitään kenenkään kanssa. Jep.
Perjantai on turha päivä. Sosiaalisen elämän kannalta. Siis sosiaalisen elämän täällä Oulussa kannalta. Ehkä niin.
On ehkä pakko lopettaa kirjoitus tältä iltaa. Sormet on meinaan niin kohmeessa, että ne eivät oikein osu oikeille näppäimille ja moni sana pitää kirjoittaa kokonaan uusiksi monta kertaa.
Että morjens.
Löysin sen taas. :) Tuntui ihan kivalta. Siltä, että nyt kun uimalasitkin on löytäneet tiensä tänne, voisin käydä uiskentelemassa useamminkin viikossa. Sillain urheilun kannalta. Katsoo nyt, miten se lähtee.
Tänään kävin kaimapojan luona kylässä. Koska. Siksi.
Ilman mitään erityistä syytä nyt vain otin ja menin. Kumma kun niin harvoin tulee käytyä, vaikka ollaan melkein naapurit. Matkaa on vain puolisen kilsaa.
Sitä vaan muka on kaikkea. Niinhän onkin. Oikeastaan. Kun on menossa joka päivä. Pari päivää viikossa vakijuttuja, sitten loput pari ex tempore -vetäisyjä ja sitten perjantai. Joka on ihan hyödytön päivä, koska se edeltää viikonloppua, jolloin kaikki tekevät lähtöä omaan viikonloppuunsa eikä kukaan tee täällä mitään kenenkään kanssa. Jep.
Perjantai on turha päivä. Sosiaalisen elämän kannalta. Siis sosiaalisen elämän täällä Oulussa kannalta. Ehkä niin.
On ehkä pakko lopettaa kirjoitus tältä iltaa. Sormet on meinaan niin kohmeessa, että ne eivät oikein osu oikeille näppäimille ja moni sana pitää kirjoittaa kokonaan uusiksi monta kertaa.
Että morjens.
perjantai 26. lokakuuta 2012
50 mielikuvituksen puutteessa Ü
Näin pitkää taukoa ei ole tainnut vielä ollakaan kirjoitusten välillä. Tämä tällainen kirjoittamattomuus johtuu oikeastaan tekstien määrästä: sain päähäni, että 50. blogiteksti ei voi olla ihan mitä tahansa. Ja siksi sitä on nyt saanut odottaa. Kun ei ole oikein ollut kirjoitettavaa, ei kertakaikkiaan vain ole ollut. Ja sen 50. takia en ole voinut edes kirjoittaa, että 'eipä ole mitään asiaa.
On loma.Syyslomaksi joku saattaisi sanoa, mutta kyllä se täällä pikkuhiljaa alkaa olla jo hiihtoloman puolella. Lunta on maassa ihan reilusti. Pakkasta melkein kymmenen astetta. Oikeastaan vasta tänään kävin kunnolla toteamassa talven; laitoin talvikengät jalkaan (Huomasin toisen olevan hajalla. En muistanut sitä. Onneksi vain vetoketju on lasahtanut. Nauhat toimii ü.), talvipipon päähän ja talvikoiran eikun Pennikoiran hihnan päähän ja lähdin ulospihalle hengittämään talvea ja siristelemään silmiä sen kirkkaudessa. On ihanan kirpeä ja kuulas sää. Korkeapaine, jos saa vähän päteä.
Pikkusisarukset kävivät päivällä luistelemassa lammen jäällä. Tiedän heidän lisäkseen muitakin, jotka ovat takuulla mielissään kun pääsevät taas luistimille pitkän, jäättömän kesäkauden jälkeen.
Pari päivää lomasta on jo mennyt osittain siihen, että olen värkännyt koulutehtävää. Portfoliota kasviksista. Oikeasti se on ihan mielenkiintoista, joistain kasveista saa tietää sellaista, mitä ei olisi osannut arvatakaan.
Eilen oli portfolioton päivä. Tänään aukaisin taas koneeni jatkaakseni hommaa. Jee.
Nuorimmainen pikkuveljeni on kerrassaan hurmaava tapaus. :) Hymyilee kuin Hangon keksi. Rakastaa riekaleiksi pikkuisilla käpälillään. Tekee pikkuisia ilkeyksiä ja hymyilee sitten niin ettei sille voi edes suuttua. Rutistaa sitä mihin yltää, yleensä jalkoja.
On vain niin kertakaikkisen suloinen tapaus. :)
On loma.Syyslomaksi joku saattaisi sanoa, mutta kyllä se täällä pikkuhiljaa alkaa olla jo hiihtoloman puolella. Lunta on maassa ihan reilusti. Pakkasta melkein kymmenen astetta. Oikeastaan vasta tänään kävin kunnolla toteamassa talven; laitoin talvikengät jalkaan (Huomasin toisen olevan hajalla. En muistanut sitä. Onneksi vain vetoketju on lasahtanut. Nauhat toimii ü.), talvipipon päähän ja talvikoiran eikun Pennikoiran hihnan päähän ja lähdin ulospihalle hengittämään talvea ja siristelemään silmiä sen kirkkaudessa. On ihanan kirpeä ja kuulas sää. Korkeapaine, jos saa vähän päteä.
Pikkusisarukset kävivät päivällä luistelemassa lammen jäällä. Tiedän heidän lisäkseen muitakin, jotka ovat takuulla mielissään kun pääsevät taas luistimille pitkän, jäättömän kesäkauden jälkeen.
Pari päivää lomasta on jo mennyt osittain siihen, että olen värkännyt koulutehtävää. Portfoliota kasviksista. Oikeasti se on ihan mielenkiintoista, joistain kasveista saa tietää sellaista, mitä ei olisi osannut arvatakaan.
Eilen oli portfolioton päivä. Tänään aukaisin taas koneeni jatkaakseni hommaa. Jee.
Nuorimmainen pikkuveljeni on kerrassaan hurmaava tapaus. :) Hymyilee kuin Hangon keksi. Rakastaa riekaleiksi pikkuisilla käpälillään. Tekee pikkuisia ilkeyksiä ja hymyilee sitten niin ettei sille voi edes suuttua. Rutistaa sitä mihin yltää, yleensä jalkoja.
On vain niin kertakaikkisen suloinen tapaus. :)
tiistai 16. lokakuuta 2012
Siellä kotona
Kotona on lunta. Pikkusisko lisäsi Facebookiin lumilyhtykuvan. Serkkutytön blogissa on lumisia kuvia ja ensilumifiilistelyä. Miksei täälläkin? Aamulla kyllä oli maassa valkoista. Satoi rakeita, ne pisteli kasvoihin kun pyöräili.
Nyt sataa vettä. On ihan litimärkää ulkona.
Ja kotona on lunta ja valkoista ja talvi. Ainakin nyt.
Perjantaina menen sinne itsekin, mutta ehtiikö ensilumi sulaa siihen mennessä? Niin vähän luulen. Ihan epäreilua. Jospa kuitenkin olisi lunta ensi viikolla. Kun on loma.
Syyslomasta tulisi talviloma. Ihan yllättäen. Melkein.
Aina täällä vaan sataa!
Aamuinen raesade oli pudottanut koulumatkan puitten lehdet tippumaan melkein kaikki. Tie oli ihan lehtien peitossa. Lehtimatto. Keltainen ja kultainen ja vähän luminen silloin.
Nyt se on kyllä ihan märkä matto.
Ehkä on matonpesupäivä.
Nyt sataa vettä. On ihan litimärkää ulkona.
Ja kotona on lunta ja valkoista ja talvi. Ainakin nyt.
Perjantaina menen sinne itsekin, mutta ehtiikö ensilumi sulaa siihen mennessä? Niin vähän luulen. Ihan epäreilua. Jospa kuitenkin olisi lunta ensi viikolla. Kun on loma.
Syyslomasta tulisi talviloma. Ihan yllättäen. Melkein.
Aina täällä vaan sataa!
Aamuinen raesade oli pudottanut koulumatkan puitten lehdet tippumaan melkein kaikki. Tie oli ihan lehtien peitossa. Lehtimatto. Keltainen ja kultainen ja vähän luminen silloin.
Nyt se on kyllä ihan märkä matto.
Ehkä on matonpesupäivä.
torstai 11. lokakuuta 2012
Kaikkea voi tehdä
Että saa istua sohvalla ja juoda ananasmehua ja olla ihan törkeän onnellinen vain. Lämpimässä kämpässä villapaita päällä, posket vielä kylminä pyöräilyn jälkeen..
Kun ihan oikeasti on voinut tehdä. Noin vain. Lähinnä.. lähteä. Vaikka oli huono fiilis mihinkään, ja ärsytti, niin lähti silti.
Ja sai paljon enemmän kuin voisi uskoakaan.
Ensinnäkin, pannaria (pääasia tietenkin).
Toisennakin, otettiin ja lähdettiin bussimatkustamaan. Minä ja Hanna. Saavuimme perille, ja minä viihdyin. Hannasta en niinkään tiedä, mutta itsestäni voin sanoa. Että viihdyin.
Mitään erikoista ei tapahtunut. Oikeastaan, mitään ei tapahtunut. Olimme vain. Se riitti.
Paluumatkan (taas bussilla) ja iltavillinpoikasen jälkeen pyöräilin vielä takaisin kämpille. Ja tässä nyt olen.
Tuolla pyöräillessä ihastelin syksyä.. Voisi luulla että on pimeää. Mutta ei kaupungilla tietenkään ole.
Lehdet on pudonneet puista maahan ja tielle. Kerääntyneet talojen seinustoille ja katujen reunakiveyksien viereen. Vähän joka paikkaan. Ja jossain kohti jalkakäytävää peittää keltainen lehtimatto.
Ja minusta se on kaunista. Kun on muuten pimeää, ja katuvalot loistavat keltaisiin lehtiin.
Ja päivisin tuuli pyörittelee kuivia lehtiä pitkin teitä, niin että voi melkein nähdä tuulen. Kun lehdet pyörteilevät tuulen mukana.
Kuka on nähnyt tuulen?
Niin kuin runossa kysytään.
Kun ihan oikeasti on voinut tehdä. Noin vain. Lähinnä.. lähteä. Vaikka oli huono fiilis mihinkään, ja ärsytti, niin lähti silti.
Ja sai paljon enemmän kuin voisi uskoakaan.
Ensinnäkin, pannaria (pääasia tietenkin).
Toisennakin, otettiin ja lähdettiin bussimatkustamaan. Minä ja Hanna. Saavuimme perille, ja minä viihdyin. Hannasta en niinkään tiedä, mutta itsestäni voin sanoa. Että viihdyin.
Mitään erikoista ei tapahtunut. Oikeastaan, mitään ei tapahtunut. Olimme vain. Se riitti.
Paluumatkan (taas bussilla) ja iltavillinpoikasen jälkeen pyöräilin vielä takaisin kämpille. Ja tässä nyt olen.
Tuolla pyöräillessä ihastelin syksyä.. Voisi luulla että on pimeää. Mutta ei kaupungilla tietenkään ole.
Lehdet on pudonneet puista maahan ja tielle. Kerääntyneet talojen seinustoille ja katujen reunakiveyksien viereen. Vähän joka paikkaan. Ja jossain kohti jalkakäytävää peittää keltainen lehtimatto.
Ja minusta se on kaunista. Kun on muuten pimeää, ja katuvalot loistavat keltaisiin lehtiin.
Ja päivisin tuuli pyörittelee kuivia lehtiä pitkin teitä, niin että voi melkein nähdä tuulen. Kun lehdet pyörteilevät tuulen mukana.
Kuka on nähnyt tuulen?
Niin kuin runossa kysytään.
maanantai 8. lokakuuta 2012
Mietteissä
Viikonloppu viikonloppu viikonloppu
takana
nyt.
Kenen muun kuin pikkusiskon kanssa voi syödä lättyjä ja omenaa kello kahdelta yöllä, kuunnellen samalla Taikatalvea? Ja tukehtua lättyyn kun 'Tuutikki on kaatanut niiden päällä kylmää jokivettä ja nyt ne nelistävät tiehensä eivätkä KOSKAAN palaa takaisin!' :D
Sen vaan sanon.
Pyörä ollut kovalla käytöllä taas. Mitenhän se kestää kaiken sen pyöräilyn, millä sitä rasitan?
Välillä mietin, miten itse kestän. Kun en välitä matkoista. Voi pyöräillä vaikka sen seitsemän kilometriä, jos vain haluaa. Se on itsestä kiinni. Ei se ole matka eikä mikään. Vaikka sen ajaisi edestakaisinkin. Vaikka ajaisi enemmänkin.
Tänäänkin on tullut ajeltua. Mutta silti on toisia, jotka on ajaneet vielä enemmän.
Eikä se heillekään ole ongelma.
Toisille on.
Ei voi mitään.
Pikkusiskon ja pyöräilyn lisäksi viikonloppu ojn pitänyt sisällään aika paljon ry:llä istumista. Oli syysseurat. Lauantai-iltana Professorintie seiskan talo oli täpösen täynnä, suurimmaksi osaksi nuoria. Kyllähän siellä laulettiin! Oli pakko välillä itse pitää taukoa ja kuunnella vain.
Mari lähti tänä iltana. Viimeisiksi sanoikseen ennen eroamista hän kehoitti varomaan virtahepoja .. alikulkutunneleissa? Niin kai, jos en väärin kuullut. Mielenkiintoinen varoitus. Virtahepoja ei näkynyt, eikä siinä ainoassa alikulussa, josta ajoin, ollut vettä juuri minkään vertaa. Merikosken siltojen alla sitä virtasi, mutta virtahepoja en sielläkään usko uiskentelevan. Jostain syystä.
Mistähän sisko ne elukat hoksasi?
takana
nyt.
Kenen muun kuin pikkusiskon kanssa voi syödä lättyjä ja omenaa kello kahdelta yöllä, kuunnellen samalla Taikatalvea? Ja tukehtua lättyyn kun 'Tuutikki on kaatanut niiden päällä kylmää jokivettä ja nyt ne nelistävät tiehensä eivätkä KOSKAAN palaa takaisin!' :D
Sen vaan sanon.
Pyörä ollut kovalla käytöllä taas. Mitenhän se kestää kaiken sen pyöräilyn, millä sitä rasitan?
Välillä mietin, miten itse kestän. Kun en välitä matkoista. Voi pyöräillä vaikka sen seitsemän kilometriä, jos vain haluaa. Se on itsestä kiinni. Ei se ole matka eikä mikään. Vaikka sen ajaisi edestakaisinkin. Vaikka ajaisi enemmänkin.
Tänäänkin on tullut ajeltua. Mutta silti on toisia, jotka on ajaneet vielä enemmän.
Eikä se heillekään ole ongelma.
Toisille on.
Ei voi mitään.
Pikkusiskon ja pyöräilyn lisäksi viikonloppu ojn pitänyt sisällään aika paljon ry:llä istumista. Oli syysseurat. Lauantai-iltana Professorintie seiskan talo oli täpösen täynnä, suurimmaksi osaksi nuoria. Kyllähän siellä laulettiin! Oli pakko välillä itse pitää taukoa ja kuunnella vain.
Mari lähti tänä iltana. Viimeisiksi sanoikseen ennen eroamista hän kehoitti varomaan virtahepoja .. alikulkutunneleissa? Niin kai, jos en väärin kuullut. Mielenkiintoinen varoitus. Virtahepoja ei näkynyt, eikä siinä ainoassa alikulussa, josta ajoin, ollut vettä juuri minkään vertaa. Merikosken siltojen alla sitä virtasi, mutta virtahepoja en sielläkään usko uiskentelevan. Jostain syystä.
Mistähän sisko ne elukat hoksasi?
tiistai 2. lokakuuta 2012
Kun sade ropisee peltiseinään
Ulkona on niin pimeää..
Sataa vettä.
Päiväkirjan välissä on vaahteranlehti viikonlopulta. Keltainen vaahteranlehti.
Vähän niin kuin minussa..
Kun välillä on niin värikylläistä, aurinkoista ja syksy näyttää ihanuutensa. Puiden lehdet ovat keltaiset ja ihan loistavat syksyä. On helppo hymyillä ja rakastaa kaikkea.
Sitten ilta pimenee, ja sade ropisee ulkona, ja tuulee ja on niin kylmä. Ja pimeys saa ajatukset surullisiksi, ja sitten kaikki on ihan sekaisin, kun kaikki sekoittuu keskenään, ilot ja surut ja kaikki.
Jostain sitä kuitenkin saa selkeyttä.
Nähdä sateen taakse.
Ystävät siinä vieressä. Lähes tärkeintä mitä on.
Että joku kuitenkin on siinä ja ymmärtää ja rutistaa ja jaksaa naurattaa ja piristää, ja oikeastaan kaikki onkin ihan hyvin, vaikka syksy painaakin päälle.
Kun tulisi jo lunta. Saisi ehkä vähän valoa tähän. Että on pimeää.
Tulisi Joulun aika. Hirrveesti kynttilöitä (kun niitä ei ole vielä ollutkaan yhtään..)
ja jouluvalot, ja joululauluja.
No, ei siihen enää pitkä aika ole. Eeei. Kunhan malttaa odottaa.
Sataa vettä.
Päiväkirjan välissä on vaahteranlehti viikonlopulta. Keltainen vaahteranlehti.
Vähän niin kuin minussa..
Kun välillä on niin värikylläistä, aurinkoista ja syksy näyttää ihanuutensa. Puiden lehdet ovat keltaiset ja ihan loistavat syksyä. On helppo hymyillä ja rakastaa kaikkea.
Sitten ilta pimenee, ja sade ropisee ulkona, ja tuulee ja on niin kylmä. Ja pimeys saa ajatukset surullisiksi, ja sitten kaikki on ihan sekaisin, kun kaikki sekoittuu keskenään, ilot ja surut ja kaikki.
Jostain sitä kuitenkin saa selkeyttä.
Nähdä sateen taakse.
Ystävät siinä vieressä. Lähes tärkeintä mitä on.
Että joku kuitenkin on siinä ja ymmärtää ja rutistaa ja jaksaa naurattaa ja piristää, ja oikeastaan kaikki onkin ihan hyvin, vaikka syksy painaakin päälle.
Kun tulisi jo lunta. Saisi ehkä vähän valoa tähän. Että on pimeää.
Tulisi Joulun aika. Hirrveesti kynttilöitä (kun niitä ei ole vielä ollutkaan yhtään..)
ja jouluvalot, ja joululauluja.
No, ei siihen enää pitkä aika ole. Eeei. Kunhan malttaa odottaa.
torstai 27. syyskuuta 2012
Kynttilänvaloja
Kuvia
Yhdestä kynttiläillasta - niitä on ollut monia ja tulee olemaan
Siskoista, joiden peti oli mummolan olohuoneen lattialla. Siinä nukkuivat, vaikka muut ympärillä hereillä. Niin vaan VOI nukkua.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Pikkuveli
Minkä takia nauroin junassa maha kippurassa?
Minkä takia monesti muuallakin kuin junassa?
Kuva kertokoon.
Ü
ps. Kuva cee Lotta.
Tässä tällä kertaa,
Tyyne
tiistai 18. syyskuuta 2012
Pikkulettipää tässä moi
Pää on puolillaan pikkulettejä, kiitos Anskun. Ü
On aika pehmeä olo, eikä mikään ihmekään muutaman tunnin uintireissun jälkeen.
Siellä me lilluttiin ja riehuttiin, me ja pojat.
Ja loppuillaksi leiriydyimme meille pitsojen, karkkien, pähkinöiden ja suklaan kera.
Oli oikein mukavaa.
Mukavasta tuli mieleen viikonloppu. Olin Pärjänsuon osavaltiossa ja auttelin juhlien valmistelussa. Siivousta ja leipomista. Ja tietenkin mukavaa ajanviettoa ystävien kanssa. Karhukävely koiran ja Reetan seurassa, iltanuotio makkaroineen ja vaahtokarkkeineen, yöajelu pimeillä teillä, vaaleansiniset 'hammastahnamarengit', sanajahti, kissat ja kutisevat silmät ja tietenkin sunnuntain juhlien tähti ja aihe, ihana pikkuinen kummipoika.
'Oikeesti ihan päällikkö', sanoi yksi kummeista. Ja niinhän poika onkin. Ehdottomasti.
Aivan rakas.
Huh tätä kaupungin elämää..
Tuli todistettua eräs murto
ja ilmoitettua siitä eteenpäin.
Ihan kuin olisi poliisisarjaa katsonut, omasta ikkunasta, ja vielä rikoksesta lähtien.
On kuule huiman paljon jännempää.
Jännityksen keskellä
Tyyne
On aika pehmeä olo, eikä mikään ihmekään muutaman tunnin uintireissun jälkeen.
Siellä me lilluttiin ja riehuttiin, me ja pojat.
Ja loppuillaksi leiriydyimme meille pitsojen, karkkien, pähkinöiden ja suklaan kera.
Oli oikein mukavaa.
Mukavasta tuli mieleen viikonloppu. Olin Pärjänsuon osavaltiossa ja auttelin juhlien valmistelussa. Siivousta ja leipomista. Ja tietenkin mukavaa ajanviettoa ystävien kanssa. Karhukävely koiran ja Reetan seurassa, iltanuotio makkaroineen ja vaahtokarkkeineen, yöajelu pimeillä teillä, vaaleansiniset 'hammastahnamarengit', sanajahti, kissat ja kutisevat silmät ja tietenkin sunnuntain juhlien tähti ja aihe, ihana pikkuinen kummipoika.
'Oikeesti ihan päällikkö', sanoi yksi kummeista. Ja niinhän poika onkin. Ehdottomasti.
Aivan rakas.
Huh tätä kaupungin elämää..
Tuli todistettua eräs murto
ja ilmoitettua siitä eteenpäin.
Ihan kuin olisi poliisisarjaa katsonut, omasta ikkunasta, ja vielä rikoksesta lähtien.
On kuule huiman paljon jännempää.
Jännityksen keskellä
Tyyne
torstai 13. syyskuuta 2012
Sateen ropinan jälkeen
 |
Jos ei sattunut olemaan kummemmin tekemistä, jos ulkona satoi ja oli harmaata, saattoi Tyyne lisätä blogiin muutaman tällaisen päivän varalle näpsäistyn kuvan. Toiset kuvat kertovat Peace-lätkistä. Toiset kuvat näyttävät Ernestin, uskollisen ystävän opistosyksystä asti, jolloin löysin hänet Romotken myyntipöydästä odottelemasta minua. Nyt aurinko jo melkein paistaa. Tekisi mieli olla reipas, mutten tiedä jaksanko. Voin ehkä yrittää. Kiitti ja hei, Tyyne. |
 |
tiistai 11. syyskuuta 2012
tiistai 4. syyskuuta 2012
Syyslaulu
Syksy jo saa, harmaa on maa.
Koivuista lehtiset pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie,
siellähän kesäkin ikuinen lie.
Kolkkona jää seutumme tää
kaipaamaan suvea pois rientävää.
Pimeyteen syksyhiseen
luontokin vaipuvi nyt verkaalleen.
Tänään siellä kylätiellä vinhasti tuulee
hiukset lentää sekaisin ja palelee.
Lehti puusta variseepi
päivä yötä pakenee.
lintu pieni syksyn tieltä
kesämaille rientelee.
Minä pieni paimentyttö
lentohon en pääsekään.
Tänne, tänne jäädä täytyy,
syksyhyn ja ikävään.
Illan taivas tummenee
ja syksy maille hiipii.
Tuuli kolkko kohisee
ja lehdon puita riipii.
Järvet sinihohtoiset
jo kohta jäihin peittyy.
Lasten leikkitanteret
nyt lumen alle heittyy.
Kaikki pienet lintuset
nyt muille maille lentää.
Kesän riemut mennehet
vain aatoksihin entää.
Syyslaulu
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa
värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa?
Mihin siilit ja etanat käy?
Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa,
missä siilien maa?
Mullan allako ne asustaa?
Kuka vaahterat kauniiksi saa?
Värin muuttaa ne, nyt punertaa.
Kuka pensselillään
lehdet käy värjäämään,
missä maalarin tuon kotimaa?
Miten kypsyvät puolukat nuo,
mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan
saapi marjat ja maan?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.
Miten turkkinsa saa valkoisen
jänis tullessa pakkasien?
Mistä tietää nyt sen
että vaarallinen
väärä turkki on jäniksien?
On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa
koko kesäinen maa?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.
maanantai 3. syyskuuta 2012
La Campanella
Tuli kuultua viikonloppuna. Arvatkaa soiko päässä jatkuvasti? Juu ja ei haittaa. Piti sitten itsellekin etsiä.
Tässäpä tämä.
Liszt, La Campanella. Li Yundi.
Ei muuta tällä kertaa.
Ps. on muuten hyvä kappale ja tuossa oikeenki hyvä soittajaki. ü
Tässäpä tämä.
Liszt, La Campanella. Li Yundi.
Ei muuta tällä kertaa.
Ps. on muuten hyvä kappale ja tuossa oikeenki hyvä soittajaki. ü
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Rikastuttavaa!
Rikastuttavaa on..
nauraa maha kipeäksi
herätä aamulla aikaisin (vaikka saisi nukkua)
kiivetä maitoautoon
nähdä sieltä.
Maailma maitoautosta käsin, maatilamatkailua aidoimmillaan.
Robottinavettoja ja 150 vuotta vanhoja navettoja.
Lehmiä, hevosia, porsaita, kanoja, kissoja ja koiria.
Korpea; eiväthän maatilat kaupungissa ole!
Monta tuntia autossa istumista, mutta tylsyydestä ei puhettakaan. Väsy meinasi yllättää, mutta ei se ollut TYLSÄÄ. Väsyä vain.
Näin uusia seutuja. Ja vähän ennestään tuttujakin.
'Miten jotkut oikeesti asuu täällä.'
Ja kuitenkin asuu. Miksei asuisi?
Lauantai-iltana oli nuortenilta.
Se oli hyvä nuortenilta, erilainen kuin meilläpäin ikinä. Tuotahan saattoi jo sanoa Nuorteillaksi ihan tosissaan. Alustus oli hyvä ja ajatuksia herättävä ja.. Niin.
Sieltä oli mukava lähteä. Ystävien kanssa kevein askelin.
Saatiin nimittäin Hannan kanssa yksi ystäväinen houkuteltua meidän mukaan, ja kyytihankaluuksien jälkeen suunnitelma toteutui.
Ja ilta OLI.
En ihan tarkkaan osaa sanoa mitä se oli, oliko se hyvä vai mukava vai paras vai kaikkea sitä ja jotain muutakin vielä, mutta hyvin vahvasti se kuitenkin oli.
Hetkestä riippuen voi oikeasti olla parasta vaikka pelata lautapelejä lattialla ja jutella ja heittää läppää samalla.
Tällä kertaa oli.
Sunnuntai-illat on joskus epätodellisia. Kun on ollut viikonlopun jossain ihan muualla ja sitten palaa takaisin arkisiin ympyröihin ja yrittää tajuta taas yhden arkiviikon olevan edessä. Arki on kuitenkin hyväksi viikonloppujen välissä.
nauraa maha kipeäksi
herätä aamulla aikaisin (vaikka saisi nukkua)
kiivetä maitoautoon
nähdä sieltä.
Maailma maitoautosta käsin, maatilamatkailua aidoimmillaan.
Robottinavettoja ja 150 vuotta vanhoja navettoja.
Lehmiä, hevosia, porsaita, kanoja, kissoja ja koiria.
Korpea; eiväthän maatilat kaupungissa ole!
Monta tuntia autossa istumista, mutta tylsyydestä ei puhettakaan. Väsy meinasi yllättää, mutta ei se ollut TYLSÄÄ. Väsyä vain.
Näin uusia seutuja. Ja vähän ennestään tuttujakin.
'Miten jotkut oikeesti asuu täällä.'
Ja kuitenkin asuu. Miksei asuisi?
Lauantai-iltana oli nuortenilta.
Se oli hyvä nuortenilta, erilainen kuin meilläpäin ikinä. Tuotahan saattoi jo sanoa Nuorteillaksi ihan tosissaan. Alustus oli hyvä ja ajatuksia herättävä ja.. Niin.
Sieltä oli mukava lähteä. Ystävien kanssa kevein askelin.
Saatiin nimittäin Hannan kanssa yksi ystäväinen houkuteltua meidän mukaan, ja kyytihankaluuksien jälkeen suunnitelma toteutui.
Ja ilta OLI.
En ihan tarkkaan osaa sanoa mitä se oli, oliko se hyvä vai mukava vai paras vai kaikkea sitä ja jotain muutakin vielä, mutta hyvin vahvasti se kuitenkin oli.
Hetkestä riippuen voi oikeasti olla parasta vaikka pelata lautapelejä lattialla ja jutella ja heittää läppää samalla.
Tällä kertaa oli.
Sunnuntai-illat on joskus epätodellisia. Kun on ollut viikonlopun jossain ihan muualla ja sitten palaa takaisin arkisiin ympyröihin ja yrittää tajuta taas yhden arkiviikon olevan edessä. Arki on kuitenkin hyväksi viikonloppujen välissä.
Ps. Ostin uuden levyn. Lopella äänitetyn, tosi hyvän. Viikonlopun jo soinut lähes taukoamatta.
Syksy ajatuksissa
Tyyne
torstai 30. elokuuta 2012
Keskiviikkoiltana
Nyt parannetaan
Maailmaa
Juodaan
Kahvia
ja syödään
Piirakkaa.
Kämppä on muuttunut
Itsepalvelukahvilaksi
Ei saa tehdä elämää liian
Vaikeaksi
Kylläpäs me heittäydyttiin
Runollisiksi
Omistuskirjoitus Inkalle
Tv. Hanna-Maaria
Annasofia
Jos vieraskirjasta löytyy tällainen, tietää, että ilta on ollut jotakuinkin mukava.
Minä tykkäsin. Meillä kävi eilen ennen niin yleisiä, nykyään tosi harvinaisia vieraita.
Vaikka tuttujahan he. Ja rakkaita. Mutta kun ei heitä vain ole näkynyt. Onneksi nyt sitten tulivat. Jaksoivat hetken viettää aikaa meidänkin kanssa. Täällä minulle vielä aika uudessa kämpässä. Jossa on sohvakin. Ihan oikea sellainen. Vanha tuttu sohva, kotoa asti ja Näppärän ajoilta. Yli vuoden nähnyt maailmaa ja kokenut ihmeellisiä seikkailuja, ainakin sohvan kannalta. Ollut muualla säilössä. Hyvässä tallessa. Ja nyt se on palannut luokseni ilahduttamaan väsyneitä koulusta - ja muualtakin - tulijoita. Saa lösähtää pehmeälle sohvalle ja upottaa väsyn sen uumeniin.
Melko vaikea kuvailla kaikkea mitä tuntee juuri nyt. Ehkä se selostus on parempi vuodattaa ihan oman päiväkirjan sivuille. Paperisille sivuille.
Tässä olisi kirjakin kesken. Kärpästen Herra..
Saa nähdä selviänkö saarelta.
Ajattelin, etten välttämättä edes aloita kirjaa. Että en halua lukea sitä.
Sitten halusin. Ja aloitin. Ja nyt se on pakko lukea loppuun. Ei tuota ongelmaa.
Mietin tässä tänään..
Kun vessoissa käsipyyhkeille on nimikyltit. Kädet, Kasvot ja Vieras. Meillä kotona myös Peppu. Ja jossain on Ystävät. Se on jo parempi kuin Vieras.. Tiedän, että tarkoitetaan 'vierasta', ei 'vierasta.' Mutta silti aina tulee mieleen: miksei käsipyyhettä tutuille? Tutut, lukisi siinä. Se kävisi kaikille. Ystävät on tuttuja, ja melko varmasti kaikki talossa käyvät vieraat ovat myös tuttuja. Eivät aina välttämättä ystäviä, mutta tuttuja ainakin. Suurinpiirtein.
Ah kuinka syvällistä pohdiskelua.. Ü
Mietteissä Tyyne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)