Eilen, kun menimme tavan mukaan uimaan, Ansku tuli mukaan. Ja lähdettiin uimaan 'rinkiä', ja kun ei tarvinut yksin kiertää siellä vaan mukana oli joku, jota saattoi morjestaa aina vastaantullessa, uinti sujui paremmin kuin aikoihin. Sain kiinni vanhasta uintirytmistä. Siltä ajalta kun olin peruskoulussa ja kävin viikoittain uimahallissa. Puikkelehdin siellä vesijuoksijamummojen lomassa ja uin ja uin.
Löysin sen taas. :) Tuntui ihan kivalta. Siltä, että nyt kun uimalasitkin on löytäneet tiensä tänne, voisin käydä uiskentelemassa useamminkin viikossa. Sillain urheilun kannalta. Katsoo nyt, miten se lähtee.
Tänään kävin kaimapojan luona kylässä. Koska. Siksi.
Ilman mitään erityistä syytä nyt vain otin ja menin. Kumma kun niin harvoin tulee käytyä, vaikka ollaan melkein naapurit. Matkaa on vain puolisen kilsaa.
Sitä vaan muka on kaikkea. Niinhän onkin. Oikeastaan. Kun on menossa joka päivä. Pari päivää viikossa vakijuttuja, sitten loput pari ex tempore -vetäisyjä ja sitten perjantai. Joka on ihan hyödytön päivä, koska se edeltää viikonloppua, jolloin kaikki tekevät lähtöä omaan viikonloppuunsa eikä kukaan tee täällä mitään kenenkään kanssa. Jep.
Perjantai on turha päivä. Sosiaalisen elämän kannalta. Siis sosiaalisen elämän täällä Oulussa kannalta. Ehkä niin.
On ehkä pakko lopettaa kirjoitus tältä iltaa. Sormet on meinaan niin kohmeessa, että ne eivät oikein osu oikeille näppäimille ja moni sana pitää kirjoittaa kokonaan uusiksi monta kertaa.
Että morjens.
Tuttu tunne uiskennella "vesijuoksiamummojen" seassa :)harrastin viimesyksynä .. alottaisko uudelleen?:)
VastaaPoista