Jotain uutta

Itsensä ylittämistä. Jonkin jääräpäisen periaatteen nurkkaan heittämistä. 
Opettelin neulomaan; sisko opetti. Milloin viimeksi neuloin? Silloin joskus! Kun olin ehkä 8! Ja siitä on kyllä melko kauan. Äiti silloin opetti, mutta innostus ei ollut mitenkään valtava ja lopputuloksena oli pudonneita silmukoita (äiti pelasti) ja alimittainen barbien hame, jonka halkio ylsi alhaalta ylös asti. Ihan säädytön hamonen, jos minulta kysytään. Niin villaneuletta kuin ikinä olikin.
Nyt siis uskon osaavani neuloa ja olen peräti innostunut siitä. Aion tehdä itselleni kaulahuivin. Ei, vielä en tee yksiäkään villasukkia tai lapasia tai mitään, mikä voisi nyt horjuttaa tätä uutuudenviehätystyä olemalla yhtäkkiä liian hankalaa!
'Uutuudenviehätys' taitaa muutenkin olla tämän pimeän marraskuun sana. Uusi jakso ja sen myötä lukujärjestykseen ilmaantuneet venäjäntunnit! Tavallisestihan en juuri kuljeta koulujuttuja viikonloppuisin mukanani tietäen sen olevan jo ajatuksenakin tuhoontuomittu. Nyt kuitenkin, kun lähdin Pattijoelle viettämään loma-Aatu-viikonloppua, otin venäjänläksyt mukaan. Opettelin sanoja ja kirjoittelin niitä kaiken muun viikonlopun ohessa ja sain Aatullekin opetettua ainakin joitakin kirjaimia. Venäjänkielinen kaunokirjoitus on yllättäen erittäin mukaansatempaavaa. Jospa siis tämän uutuudenviehätyksen aiheuttaman energiapurkauman saisi nyt sitten suunnattua vähän muihinkin kouluun liittyviin juttuihin. 

Energiasta nyt tulikin mieleeni, että huomenna taitaa olla siivouspäivä. Että siihen malliin kohti Nukku-Matin maita nyt! Että sitten herätään aamulla kouluun!