Jouluvalot

''Sepä minua sangen suuresti harmittaa

ja sydämelleni käy

että nuo kolme itäisen maan viisasta miestä

tekivät kuin viekkaat varkaat

ja väärät valtiaat

ja menivät kukin eri tietä omalle maalleen!''

Weljien joululevy soi soittimessa. Tiernapojat laulavat. Herodes käy iänikuista taisteluaan muriaanien kuningasta vastaan ja heitättää poikalapsia virtaan. Knihti tottelee valtiastaan edelleen.

''Husaari olen minä sodassa

ja urhoollinen sotamies.

Ja vaikka olen varustettu joka ties,

keisari saa vastata edestämme

mitä me olemme kukistaneet

siihen on meitä opetettu

että totella keisaria

ja kuunnella pyhää lakia

ja kuunnella pyhää lakia.''

 Viimeinkin laitoin jouluvalot koristamaan olohuoneen ikkunaa. Nyt ollaan jo niin lähellä joulua, ettei tarvitse enää väittää niiden olevan tunnelmavalot. 

Takana on luminen, pikkujouluinen ja rauhallinen viikonloppu. Pitkästä, pitkästä aikaa pääsin ystäväni kanssa saunomaan. Siellä saunan hämärässä taas jaettiin elämän asioita. Ystävien arvon huomaa aina uudelleen ja uudelleen. Onni on se, että ystävän luo voi palata hyvillä mielin pidemmänkin ajan jälkeen. 

Odotan alkavaa viikkoa hyvillä mielin. On tiedossa paljon hyvää: torstaina käännämme pösön keulan kohti talven ihmemaata. KotiKuusamo kutsuu; siellä pikkusisarukset ja hääasiavelvollisuudet. Keskiviikkona menemme toista kertaa kuoroon. Ensimmäinen kerta oli tällä viikolla, kun ystävä houkutteli mukaan pieneen kuoroon. Kuoroa johtaa kaksi nuorta konservatorio-opiskelijaa. Oma ääni vaikutti olevan melko tukossa; onhan viimeisestä kuorolaulamisesta jo useampi vuosi aikaa. Uskon kuitenkin, että kyllä se siitä. 

Häihin on vielä seitsemän viikkoa aikaa. Joka kerta asian tullessa puheeksi kysytään 'jännittääkö?'
En tiedä. Ei tunnu siltä. Vielä en tiedä, mitä pitäisi jännittää. 

Viime yönä tosin näin unta, että häitä edeltävänä päivänä matkasimme Kuusamoon. Pöytiin tulevat kynttiläpurkit laitettiin perillä jostain syystä pitkään peräkärryyn, sen peräpäähän. Asettelin alle pehmusteeksi ainakin rukkaset, ehkä myös villasukkia. Yksi pikkusiskoistani meni kielloista huolimatta hyppäämään peräkärryn etupäähän. Ja kun lärry ei ollu kiinni autossa, tapahtui keinulautaefekti. Lasiset kynttiläpurkit hyppäsivät pari kertaa, ensin pienen hypyn ja sitten isomman. Jälkimmäisen hypyn alastuloa ne eivät kestäneet, vaan siinä olivat. Kolmestakymmenestä kynttiläpurkista kaksikymmentäyhdeksän pirstaleina.

Tällä kertaa en jäänyt neuvottomaksi. Kyselin isältä pilttipurkkeja, joita löytyikin. Aikomukseni oli käydä ostamassa pitsinauhaa ja koristaa purkit niillä. Saisivat luvan kelvata koristeeksi. Olihan edessä yö aikaa solmia nauhoja purkkien ympärille. Lisäksi sen yön tehtäviin kuului gluteenittomien leivonnaisten leipominen. 

Tämäntapaisia unia on ollut useampia. Viimeöisessä oli kylläkin rauhallinen tunnelma, aiemmissa on ollut vähän hätää asioiden menemisestä päin mäntyä. Että alitajuinen jännitys on ehkä jopa vähentynyt näin häiden lähestyessä.