Tänään
olen tuntenut eläväni enemmän
kuin pitkään aikaan.
En tiedä, että mitään erityistä olisi tapahtunut.
En ole syönyt vitamiineja, en ole nukkunut erikoisen hyvin, edes aurinko ei ole paistanut niin, että olisin siitä saanut virtaa.
Heti koulusta päästyäni olin vain ihmeellisen hilpeä, täynnä energiaa. Jaksoin. Hypin, odotin, keitin kahvia, väritin kuvia, jäljensin runoja, luin niitä. Pulputin kuin puro, sekosin sanoissani, hymyilin ja nauroin ääneen
ihan itsekseni
ja sain selittää.
Onnellisuutta!
Voiko kaiken tämän hyväntuulisuuden syyn
jäljittää edellisiin päiviin ja iltoihin,
ystävien kanssa vietettyyn aikaan?
Maanantaihin, jolloin sain siskoni kyläilemään
ja tiistaihin, kun lähdin itse kyläluudaksi niin rakkaiden ystävien luo?
Eilisiltaan, jolloin vietettiin iltaa isolla porukalla?
Tänäänkään en ollut yksin.
Saimme aikaiseksi lasersodan Megazonessa
jonka jälkeen meillä lämpeni sauna.
Saunanlämmityksen ohessa valmistui pellillinen jäälauttaleivoksia.
Laulu helähti (enemmän ja vähemmän), nauru kaikui, parvekkeen ovi kävi, juttu luisti, kahvi maistui (jos maistui) ja leivokset hupenivat.
Nyt on viimein kämppä hiljennyt
eikä kello kaksitoista ole mielestäni liian myöhäinen aika
syödä pitsaa.
Sitten voisikin olla jo aika vetäytyä yöpuulle.
Odotan huomista, odotan lauantaita ja odotan tammikuuta.
Tänään
on tämä odottaminen
täynnä iloa ja rakkautta.
Onnellisena
<3 Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti