Tälläkin hetkellä istun tunnilla. Kurssin nimi on 'Kirjoita verkkoon', ja niin minä kirjoitan. Todellisuudessa Tyyneblogi ei liity tähän kurssiin mitenkään. Pikku hiljaa alkaa kuitenkin tuntua siltä, että olisihan se ihan mukava päästä lopultakin oikeasti kirjoittamaan. Siispä valjastan Tyyneblogin korvikkeeksi.
Aiemmilla tunneilla on pienissä ryhmissä ja koko kurssin porukan voimin pohdittu sitä, mitä kirjoitettaisiin, minne kirjoitettaisiin, miksi kirjoitetaan ja kenelle. On päädytty blogiajatukseen. Keksitty aihe, nimi ja säännöt. Mutta kirjoittaminen on edelleen kaukana. Otamme selvää hyvistä blogeista ja huonoista blogeista, kuuntelemme luentoja tekstilajeista, tiedotteista, verkkosäännöistä ja muusta. Se on turhauttavaa, sillä moni meistä luuli todella pääsevänsä kirjoittamaankin jotain.
Minä aion nyt kirjoittaa säästä.
Tuulisesta, lumisateisesta, märästä ja liian lämpäimästä säästä, joka sulattaa hiutaleet ennen kuin kinokset ehtivät kertyä. Yhtenä ihanana päivänä maa oli lumen peitossa ja puut huurteesta valkeat. Siihen se tällä kertaa sitten jäikin: talven aika ei ollut vielä.
Kirjoitan..
tai en kirjoita.
Aivan yhtäkkiä lyökin täysin tyhjää. Sanat katoavat, ajatukset kiertyvät solmulle ja sormet haparoivat näppäinten yläpuolella tietämättä mitä kirjainta seuraavaksi näpäyttää.
Opettaja opettaa asiaa, jonka opetti meille toisella kurssilla jo vuosi sitten. Opetussuunnitelman muututtua se toinen kurssi pieneni ja tämä asia tippui siltä pois. Ja on nyt tällä kurssilla riesana niille, jotka ovat sen jo käyneet läpi.
Päässä on pysähtyneenä hirveä määrä ajatuksia. Teksti näyttää tönköltä. Näyttäkööt, nyt tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti