Hidastus

Puhelimella olis muutama retkikuva en kerro mistä, no okei Hailuodosta. Mutta en nyt jaksa siitä.
Eilen illalla, kun tulin kämpille, olin aika lailla katki poikki. Kämppis ei ollut täällä, ja ilta oli yksinäinen. Oikeastaan toivottoman yksinäinen. Se ei ollut sellaista rauhallista vapaaehtoista mietiskeleväistä teen mitä tykkään -yksinäisyyttä, vaan väsynyttä... Eikä ihmekään tuollaisen viikon jälkeen, kun joka päivä on ollut jotain menoa ja meininkiä eikä ole kunnolla kerennyt rauhoittua.
Tuli ikävä kotia ja opistoa ja Ystävää, jota ei ole Kunnolla tavannut eikä olla juteltu aikoihin, ja kaikki oli vähän murheellista.
Ja tänä aamuna tuntui, ettei voi jaksaa olla koko päivää koulussa, viikosta puhumattakaan, mutta kuitenkin sitten koulupäivä sujahti ohi mukavasti pinaattilättyjä paistellessa ja maistellessa, ja lattiakaivonpesu oli ihan hauskaa, ja oli lähellä syttyä pesuainesota suihkepulloilla. Oi että oli ihanaa vapautua tiskinurkasta loputtomien tiskivuorten keskeltä! Ja vaihteeksi tehdäkin jotain ihan oikeaa.
Ja tulin kämpille ja tiesin jo etukäteen, etten tule tekemään MITÄÄN. Enkä sitten tehnyt. Otin päiväunet. Kämppis tuli, ja alkoi hänkin nukkumaan, ja minä otin ja lähdin kohti kirjastoa. Ja kävelymatka oli ihan masentava, kun ajatukset seilasivat omia päättömiä reittejään ihan missä sattuu. Kirjasto sai kuitenkin kaikki ajatukset kaikkoamaan. Tuli vain kirja-ajatuksia. Ja paluumatka kämpille oli paljon mukavampi. Matkan varrelta kaupasta tarttui mukaan ruokaa, ettei nälkäkuolema yllättäisi. Eikä yllättänytkään. Ensimmäinen lainatuista kirjoista aloitettiin nugettien ja maidon voimalla. :) Siinäpä sitten kului pari tuntia ihan kirjassa.
Ja nyt on ilta, ja kirjoittelen tässä. Kämppis Ansku tuossa jutskailee omiaan, ja hämäräperäiset ajatukset on hävinneet. Koti-ikävä on kyllä vieläkin. Saa nähdä, meneekö koko viikko perjantaita odotellessa.
Huomenna koulu alkaa kello kaksitoista nolla nolla. Ihanaista ihan totta. :)