En osaa edes päättää mitä kirjoitan. Sanoja tulee ihan sekavana virtauksena aiiiivan hirveästi! Niin pitää sitten kirjoitella joutavia. Jeps.
Eilen lähdettiin Hannan kanssa käymään Kontissa. Ei löytynyt sählymailoja, mutta golfmailoja sen sijaan oli senkin edestä. Kauppoja ei kuiten tullut, vaikka luulisi nyt sählyn jotenkuten onnistuvan golfmailallakin.. Niinhän sitä voi luulla.
Meidät yllätti kesäsade ja uhkaava ukkospilvi, mutta Mäkkärissä istuminen (ja syöminen) pelasti tilanteen; sade loppui, pääsimme kämpille.. Ja sen kun vain jatkettiin urheilua. Lähdimme Ainolanpuistoon katselemaan tulvimista. Ja olihan sitä vettä! Kävimme myös ihmettelemässä padolla tyrkyjä ja pärskyjä, kauhistelemassa 'jos joutuisi tuonne', ja muutenkin kävelemässä. Sorsat ja pulut oikein tyrkyttivät itseään iltapalaksi. SNAP vain ja kiinni olisi ollut! Tirppojen onneksi olen sen verran hempeämielinen kuiten, että säilyivät hengissä.
Oulujoen kuohuja, tyrskyjä, pärskyjä.. Ensimmäisessä kuvassa esiintyy eräs kivipenkki joen rannalla. Minusta se oli.. jotenkin vain sellainen, että oli pakko kuvata. Ihan Pakko.
Eilen illalla oli Korttelihaipakka. Tuli sekin koettua. Ja nautittua. Muikuista. Torilla oli herkkuravintola, ja haipakan ja Anskun puhetaidon ansiosta saimme 'opiskelija-alennuksella' muikkuja ja Pepsi Maxia. Hyviä. Molemmat. Varsinkin muikut.
Ja torilla oli metrilakukoju. Vaikka ei ne lakut olekaan metrin mittaisia, siten vähän huijaavat, mutta nekin on hyviä.
Todisteita muikuista, eihän välttämättä uskottaisi niiden olleen olemassakaan. Hävisivät niin vauhdikkaasti. ;)
(Ja lakuista!!)
Ja tänään.
Ei tullut lättykekkeripäivää niin kuin piti, mutta tuli rantaretkipäivä. Taas Hannan kanssa pyörän selkään ja menoksi. Nallikari kutsui, aah aurinko ja meri ja hiekka varpaissa (ja silmissä), ja lentopallo, josta tulikin aasi. Ja miten aurinko kimmelsi meressä, ja miten kylmältä vesi tuntui aluksi ja miten lämmintä se sitten oli, ja että voi kuunnella lastenlauluja puhelimesta ja ottaa aurinkoa ja syödä viivirypäleitä ja niiiiin vain nauttia siitä, ettei ole tarve mennä mihinkään, että saa vain OLLA, ja ehkä välillä hörpätä limukkaa (johon sitten löysi pari ampiaista, onneksi en juonut niitä.) Ja miten vaikea oli päästä merestä pois! Ei olisi millään malttanut, ei vaikka oli vähän kylmä jo. Ja kuitenkin oli pakko olla ja lillua ja räiskyttää ja hyppiä. Ja kääntää kasvot aurinkoon.. Ja uida sitten VIELÄ KERRAN poispäin rannasta, aurinkoa kohti.. Ja palata muka rantaan päin, ja taas uudestaan aurinkoon.
Ja syötiin pikkupitsoja.
Ja niin.
Ja tässä istuin ja kirjoitin ja soitettiin, että ovi auki, ja siinä sitten läpsyttelin avojaloin, hiekan tuntu vieläkin varpaissa. Ja nyt lopetan tarinan tähän.
Koska minulla on seuraa. :)
Voi, muikut ois kyllä hyviä! Anskun puhelahjat kans, vaikka en muuten niin tunnekkaan, niin tiiän siitä puhelahjasta. :D
VastaaPoista