KoosteKIN

Nyt tulee kuvia. Ja sitten selitystä.
Kesäkuussa äiti osti tiramisukeksejä. Ajattelimme tehdä tiramisun. Mutta ajatus tökkäsi mansikoihin, ja tein mansikkamisun. :)



Tiramisukeksit eli savoiard-keksit kostutettiin vanilja-aromilla maustetussa maidossa.

Niiden päälle laitoin mansikoita ja mansikka-raparperi -rahkaa sekoitettuna mansikkakermaan.

Sitten koristelin. Äiti olisi halunnut kaakaojauhetta, koska 'tiramisussa kuuluu olla.' :)



Mutta minusta se on raikkaamman näköinen ilman kaakaota.

Ja sinne meni! Koko misu.


Ja muutakin oli. Kesällä. Nyt tuntuu jo syksyltä, kun on koulua.

On minulla sitten suloinen pikkuveli! <3

 Tämä kissanpentu olisi ollut NIIN lähellä kidnappausta, ellei oma tyhmä kissa-allergiani olisi pistänyt kampoihin. Tuo viikonloppu kului kyllä niin kissoissa, että luulisin nyt sentään jonkin verran saaneeni siedätystä.. Vaikka niin. En minä olisi tätä pentua saanutkaan, sillä se on Samun Oma. Ne kaksi muuta olisin saanut ottaa ihan vapaasti. Mutta ei ne olleet näin suloisia.



Tässä on Vauva. Rakkaitten ystävien Pieni Rakas.

Sellaista. Ei näitä kuvia sitten ollut edes paljon. Ajatuksia oli. Ja on
Nyt on perjantai. Olen kämpillä, ihan yksin. Tai oikeastaan.. Itseni seurassa. En tunne itseäni yksinäiseksi. Viihdyn näin. Ei tarvitse olla menossa mihinkään. Jos haluan mennä, menen. Jos en niin en. Ei tarvitse kuunnella ketään. Ei ole ääneen sanottavaa asiaa, eikä ketään, jolle sanoisin. Kukaan ei kysy, olenko täällä. Missä olen. Mennäänkö. Tuletko.
Saan olla rauhassa. Omien ajatusten kanssa. Omien tekemisten.
Sain kirjoitettua kirjeen. Kävin kävelemässä auringonpaisteessa. Sain hiukan epäselvän 'iltaa'-tervehdyksen hiukan humalaiselta mieshenkilöltä, joka oli tupakkatauolla Jalometalli-festivaaleilta. Löysin ne vahingossa, ja kävelin ohi. Ei kiinnostanut. Samalla hälveni innostus pitemmästä kävelylenkistä. Vaikka ilta onkin valoisa. Ne festarit on kuitenkin meidän kulmilla. Ja tänne pitää palata.
Eikä ikinä voi tietää, mitä porukkaa kohtaa. Niin kuin nyt vaikka se moikkaajamies.

Huomenna aion käydä kirjastossa. Ja pyöräilemässä. Ja mitä vain keksinkin.
Saan olla. Jos tylsistyn tai tunnen yksinäisyyttä, voin soittaa tai tekstata ja kysyä parilta ystävältä, ovatko he Kaupungissa. Että voidaanko nähdä. Voinko ehkä tulla kahville.
Ja sitten yksinäisyys on poissa.
Mutta nyt ei vielä ole yksinäisyyttä. En järin usko sen saapuvankaan.
Jos olen koko viikonlopun yksin, saatan kyllä unohtaa, miten puhutaan.
Ei huolta, sen oppii uudestaan!