Aamukahvin jälkeen

Aamukahvin jälkeen tietotekniikan tunnilla voi aivan hyvin kirjoittaa blogipostauksen. 
Olen siis koulussa juuri nyt. Tunnin aiheena on tekstinkäsittely kiinalaisten puupionien merkeissä. Tällä hetkellä en kuitenkaan ajattele Microsoft Wordia enkä sen puoleen pionejakaan (vaikka nättejä kukkiahan ne on). Äskeisen tauon aikana hörppäämäni kahvikupponen sekä seuralaisensa, suklaapatukka, aiheuttivat välttämättömän halun päivitellä täällä.

Päivittelyn aiheita:
Ensinnäkin: tiistain jälkeen olen ollut kurkkukivuton. Minusta se on melko mukavaa. :)
Sitten. Vaikka olinkin perjantaina koulussa, aloitin viikonlopun käytännössä jo torstaina, kun Aatu tuli lomille. Pitkän viikonlopun aikana ehtii paljon, tai ehtisi paljon jos tekisi paljon, mutta siis ehtii tehdä ja ehtii olla tekemättä. Kun on kerran aikaa. 

Kun on aikaa, saa kokea monta hyvää.
Kävimme Hannalla ja Jounilla. Ystävien kanssa on hyvä olla, ja pitkästä aikaa ehdin taas jutella Hannan kanssa. Ihan kunnolla.
Leivoimme. Korvapuusteja. Oli aika rankkaa (kun on tottunut tekemään yksin! Ja sitten joku onkin auttamassa! Mutta täytynee totutella xD).
Lauantai-illan seurat. Sai laulaa ja kuunnella ja nähdä ympärillä ihmisiä. Aatun kanssa. 
Tuntui tärkeältä.
Sunnuntaina lähdettiin viemään lämpimäisiä (ne oli kyllä jo jäähtyneet, mutta melkein tuoreita kuitenkin) ystäväperheelle. Jouduimme vahingossa keskelle pyhäkouluhärdelliä, saimme kiellon mennä olohuoneeseen ja pujahdimme yläkertaan kuuntelemaan isien juttuja. 
Ystäväperheen kodissa on piano. Pääsin soittamaan sitä. Pojat lauloivat vieressä. Minusta se oli onnellista.
Pelasimme shakkia. Yksi ja puoli erää. Hävisin molemmat. Pitäisi ehkä vähän skarpata..

Sunnuntai-iltana inttibussi nielaisi poikaystäväni ja minä päädyin kämpälle syömään karkkia ja tuntemaan orpoa oloa sekä olin kerrassaan seurallinen (häirikkö) serkulleni ja hänen poikaystävälleen.

Jännästi olenkin tässä kirjoittelun lomassa keskittynyt Word-harjoituksiin ja pioneihin. Tämän tunnin jälkeen on epämääräisen paljon vapaata aikaa, jolloin pitäisi ehkä tehdä koulujuttuja. Saa nähdä, miten käy.

Tunti on nyt loppumassa ja kohta pitäisi lähteä luokasta ulos. Ja kirjoittaminen on vielä kesken, kääk!

Loppuun on ehkä pakko kuitenkin kirjoittaa epätoivoinen valitusvirsi kengistä, jotka näin. Ne olivat Kaupassa. Kokeilin niitä, ja oi että. Sellaiset talvikengät.
Kaupassa ne kuitenkin luultavasti pysyvätkin, sillä köyhän opiskelijatytön rahavarannot eivät riitä kenkiin. Ei edes sandaaleihin tahi crocseihin (siis vale-), puhumattakaan talvikengstä. Tässä valitusvirteni.

Loppu.

 <3 Tyyne