Luen tenttiin ihan kohta

 Yhteistyökädet

Silloin, kun Ystävä tulee käymään, on juhlan paikka. Eli epäilemättä herkutteluhetki.

Kahvipöydän puheenaihe ei ollut hilpeimmästä päästä, kun muistelimme vuoden takaista koulupuukotusjuttua.

Pikkuinen kulta ei sellaisesta tiedä.

Niin hassunkurisen touhun nään
suu tuos on sepposen seljällään
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!
Suu pieni, mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.
Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sil on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit Ja paljon saat
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.

-Aaro Hellaakoski-

Herkuttelun jälkeen oli ihan parasta lähteä ulos kirpeän raikkaaseen syysilmaan kävelemään. Varastin lapsen äidiltään ja työnsin rattaita koko matkan, kun kuljimme pitkin Kaupungin puistoja ja katuja. Juttelimme taukoamatta, tärkeistä ja muista asioista. 

 Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voi jakaa kaiken.