Löhöän säkkituolissa pikkuisten pikkusiskojeni huoneen lattialla. Jalat luistavat laminaatilla ja uskollinen läppärini on siten jatkuvasti valumassa liian alas niiden mukana, mutta minä nyt kuitenkin aion vhän kirjoittaa. Kuulumisia ja silleen.
Konkreettisesti kuulen juuri nyt pianon pimputelua olohuoneesta. Siellä soittelee ehkä meidän Marin kulta, tai sitten joku omista pikkusystereistäni. Täältä kun ei oikein näe niin paha mennä varmaksi sanomaan.
Tuossa vieressä tuhisee untaan oma kultani, armeijanvihreissä kamppeissaan.
Jotakuta uhkaillaan leikkimökkiyöpymisellä. Pyykkikone piippaa.
Keskiviikkona meillä pidettiin hautajaiset. Minun Ötökkäni kuoli pois.
'Ötökkä-vainaa makaa nyt haudassaa', sanoi pikkusiskoni, joka ilmoitti toimittavansa pastorin virkaa. Sama tyttönen oli koulumatkaltaan löytänyt pikkuisen itseään pidemmän kuusen ja toi sen kotiin, että sen voisi istuttaa. Juuri nyt ei ehkä kuitenkaan ole ihan niitä parhaimpia puidenistuttamiskelejä. Valitettavasti.
Täällä kotikaupungissa on lunta. Se kuulema sulaa pois, kun maanantaina sataa vettä. Tänäänkin jo satoi. On lumipallokeli. Meidän takapihalla on jo talven ensimmäiset lumirakennelmat, nyt lokakuussa. Se on ihan tavallista meilläpäin. Että syyslomakin on melkein hiihtoloma. Ensilumenlatu on lanattu ja laskettelukeskus avannut rinteensä.
Meidän vauvalla oli keskiviikkon 1-vuotissynttärit. Miten voi vauva olla niin iso jo! Ihan melkein uskomattoman tuntuista sellainen!
Kun syysloma alkoi, meillä oli serkkutapaaminen mummolakaupungissa. Emme vielä huolineet mukaan kaikkein nuorimpia, vaan paikalle kutsuttiin yläasteikäiset ja sitä vanhemmat serkukset. Ilta oli ihan hirvittävän mukava. Sai nähdä niitä samoja tuttuja, joiden kanssa on leikkinyt ihan aina. Saman suvun tyyppejä, jotka helposti ymmärtää niitä juttuja, joita muut ei ihan heti välttämättä tajua. Ei ehkä ikinä. On se hyvä, että on semmoisia serkkuja.
Paikalla olivat myös ne muutamat tyttö- ja poikaystävät, kihlatut ja aviomiehet. Hekin pääsivät (joutuivat?) tutustumaan serkkuryppääseen ehkä vähän paremmin. Saimme paikalle myös mummon, jonka läsnä ollessa sitten lauloimme joululauluja. (Kun se oli paras nuottikirja, joka tädin talosta löytyi!) Siinä tuli sitten vietettyä ensimmäiset pikkujoulutkin, tai ainakin sellastai huhua kuulin kantautuvan keittiön puolelta. Sauna lämmitti, eikä tädin tupakaan kylmä ollut meidän täyttäessä sen.
Illalla, takaisin Pattijoelle ajellessa, korkattiin Aatun kanssa joulun ensimmäinen konvehtirasia. Eikä yhtään liian aikaisin.
Kävimme viime viikolla Reetan kanssa naurujoogassa. Vihdoinkin, monien aikomusten jälkeen se toteutui! Naurujoogaaminen oli ihan kahjolta tuntuvaa hommaa, mutta se ei haitannut tippaakaan. Siellä oltiin kahjoja porukalla, heittäydyttiin ja naurettiin teko- tai oikeaa naurua. Loppujen lopuksi se oli rentouttavaa ja jotenkin vapauttavaa. Illan kruunasi serkkukämppiksen ja poikaystävänsä kihlaus. Hymyilytti :)
Nyt on kello melkein paljon jo. Pitäisi muistaa siirtää kelloja talviaikaan. Nyt alkavat aikaisin pimenevät illat, ja Kaupungissa loputon synkkyys lumen puutteen vuoksi. Voi! Mistä saa valoa tällaiseen aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti