10. joulukuuta

Jätä yksi kortti hihaan
Jätä yksi ovi raolleen
Jätä pullon pohjalle tilkkanen
Jätä tuoksu yöksi tyynyliinaan
Jätä nauru kansoittamaan
yksinäinen huone
Jätä jotakin pientä ja kevyttä
kasvamaan järkyttävän suureksi
Jätä niin paljon itsestäsi
ettet enää koskaan
ole kokonainen ilman sitä.

-Tommy Tabermann-

Tämä Tabermannin runo tuli vastaan taas kerran, tällä kertaa Positiivareiden joulukalenterissa. Ja koska se on tullut vastaan monia kertoja, päädyin miettimään, olisinko sattumoisin jo joskus postannut tänne. Ja sitten selailin vanhoja tekstejäni, ja mietin kuten monesti ennenkin, onko tässä todella sama tyttö kirjoittamassa kuin silloin aiemmin. Että niin paljon on eriä! Ja kuitenkaan ei tunnu, että kovin eri ihminen olisin.

No, vanhojen postausten selailu aiheutti myös sen, että palasin menneisyyteen eli kevääseen, ja tuli ihan ikävä toukokuun lämpimiä viikkoja, jolloin sai pitää parvekkeen ovea auki ja syödä kirsikkatomaatteja ja salaattijuustoa ja kun luin pääsykokeeseen. Ja aurinko paistoi!

 Että siitä hyvästä oikein aurinkoinen ja lämmin kuva tänne!

Ja samalla kuuntelen joulukalenterin Nocturnea jatkuvalla toistolla.