Täällä keittiön hämyssä karpalokynttilän tuoksussa nyt kirjoitan, vaikka pitäisikin jo mennä nukkumaan. Tuli vain yhtäkkiä sellainen fiilis. Että nytpä kirjoitan.
Kun iltapalaksi oli glögiä, joulutorttuja ja Fazerin sinistä. Ja kun iltavieraina oli niin perin pohjin tuttuja ja rakkaita serkkutyttöjä sekä aivan uusi ja kaikille jo ihan rakas pieni ihminen. Ja kun sitä ennen sai myötätuulessa pyöräillä omalle kämpälle ihan oikeasta joulukonsertista! Karjasillan kirkossa lauloi mieskuoro Weljet. Ja kun konsertin jälkeen sai vähäksi aikaa pysähtyä juttelemaan vanhan tutun näppäräläisen kanssa. Ja kertoa ihan uusia uutisia ja kuulumisia ja kuulla myös toiselta.
Ja kuitenkaan en kaksitoista tuntia sitten ollenkaan uskonut, että tästä päivästä tulisi enää mitään. Että ihan piloilla on eikä paremmaksi muutu. Kun oli tenttejä ja asuntoesittelyhuoli ja kahvikuppikin kaatui, eikä mikään tuntunut hyvältä eikä hymyilyttänyt yhtään.
Sitten meni ensimmäinen tentti, ja toinen siihen perään, ja ihan hyvin ehdin siskon kanssa esittelyyn, ja toinen asunto oli ihan hirveän hieno! Valoisa ja tilavan oloinen ja paljon kaappeja oli. Vähillä kaapeilla ei tee mitään, kertakaikkiaan turha on asunto, jossa ei ole tarpeeksi kaappeja. Se on nyt minun mielipide.
Ja vaikka se asunto olikin hieno, ei me silti välttämättä ikinä siihen muuteta. Ehkä. Mutta siitä silti tuli tosi hyvä mieli.
Sitten sitä kerkesi vielä vähäksi aikaa ruotsintunnille ja yritti vielä viime tingassa oppia että kon-su-kie-pre, samalla kun keskittyi vahingossa toisiin asioihin eikä niinkään paljon ruotsiin.
Ja nyt yllättäen onkin satanut lunta. Kynttilänhämyssä ei näe oikeita näppäimiä ja kirjoittaa aina vahingossa t:n silloin kun pitäisi kirjoittaa joku ihan muu kirjain.
Eli on voinut oppia ihan hirveästi yhtenä päivänä!
Ei niinkään montaa asiaa, mutta sen, että vaikka olikikn huono päivä ja huononi vielä lisää koko ajan, niin silti illalla voi kuitenkin hymyillä ja sanoa, että olipa hyvä päivä. Kun ilta olikin yllättäen niin hirveän hyvä että kaikki huonous unohtui. Tai eihän, tässäkin koko ajan muistelen että olipa ensin huono. Mutta fiilis ei ole surkea, ei ollenkaan. Nyt enää.
Ja kun tämän yön nukkuu, kunhan siis ensin menisi nukkumaan, niin sitten on tj 1 enää. Ja sitten on nolla, ja sotalesken ura päättyy kuin seinään. Että tömps.
<3
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti