Aurinkoina toisillemme

Ei minun tekemäni, vaan Hillan

Rakas pieni

Kalevan sunnuntailiitteessä 30.11. oli juttu marraskuun pimeydestä, synkkyydestä, lumettomuudesta ja ihmisten alavireisyydestä kyseisenä ajanjaksona. Sen lisäksi jutussa puhuttiin marraskuun mahdollisuudesta olla koko vuoden lämpimin ja aurinkoisin kuukausi, mikäli me kaikki vain mahdollistaisimme sen olemalla aurinkoja toisillemme.

Marraskuu kuitenkin oli ja meni. Taivaalla loistavaa aurinkoa ei tosiaan näkynyt usein.
Nyt on joulukuu, ja eilen oli ensimmäinen adventti. Tänään tapasin kaupungilla ystäviä. Aurinkomme paistoivat. Kahvittelun, kaupoissa kiertelyn ja maailmaa parantavien keskustelujen aikana saattoi tuntea elävänsä omaa elämäänsä juuri nyt juuri sellaisena kuin se on ja sen pitää olla, antaen venäjänläksyjen odottaa vielä hetken. 
Nyt illalla, kun läksyt on tehty, puhtaat pyykit odottavat kuivumaan ripustamista, loppusotaa sotivalle rakkaalle on toivotettu hyvät yöt ja väsyttää niin että palelee, tunnen edelleen eläväni omaa elämääni. 
.. Toisin sanottuna olen onnellinen.

<3
Tyyne