Bloggari ja kylmä pitsa

Roope-setä -liikemiespeli. Bisnes on bisnestä.

Ei ihan niin kuin hienot neidit

Lauantaina kävimme Aatun kanssa lenkillä. Merellä oli niin valkoista!

Kärkkäisellä shoppaillessani totesin

ilman muuta olevani monitoimihenkilö.

Monitoimihenkilö ansaitsee ilman muuta laskiaispullan.

Kirjan puolesta

Teetä ja näkkileipää..

..sekä näkymät niiden äärestä.

Kajaaninreissu tyttöjen kanssa. Satoi lunta.

Kun tekemisenpuute iskee

Paljon olennaista ;)

 

Lopuksi postaukselle nimen antanut pitsa, joka pikkuhiljaa hupeni (ja kylmeni) postauksen syntyessä. Oli silti hyvää. Huomatkaa keltainen Muumimamma-muki. Monitoimihenkilö ansaitsee myös sen.

Monitoimihenkilön, eli minun, kauppalistalla oli tänään ruuvimeisseli. Ja lattialasta eli kuivain. Voisin nyt hiukan kertoa meisselintarpeen aiheuttajista. Tarkkasilmäinen saattoi aiemmin hoksata kuvassa myös pari rullaa hiomapaperia. Nekin liittyvät asiaan. 

Ostimme nimittäin tuoleja, neljä (4) kappaletta. Ruokapöydän tuoleja. Aivan hyviä tuoleja, eivät lenksu ja lonksu (kuten tämä, jolla nyt istun). Ja halvalla vielä. Totesimme vain, että istuinten kangas on vaihdettava. Ja monitoimihenkilön käydessä kangaskaupassa ihan vain vilkuilemassa, sattui siellä olemaan yksi täysin sopivan kokoinen ja näköinen kangaspala. Ja sen sitten ostin, aika halvalla vieläpä, ja toin kotiin. 

Lisäksi tuoleissa on lakkapinta. Ja vähän vielä vahaakin! Ihmetyttää se, miksi on pitänyt tuoleja vahata yläosasta, ja alaosasta lakata. Se jää luultavasti hämärän peittoon ikuisiksi ajoiksi. No, kuitenkin. Niillä hiomapapereilla aiomme (Lotan kanssa) hioa kaikki lakat ja vahat pois, ja sitten kun se on tehty, maalata ne tuolit. Jollain erillä kuin lakka tai vaha. Eli maalilla ehkä. Luultavasti valkoisella. Kun tuoliremontti saadaan tehtyä, ovat ne lopulta niin edustuskuntoisia että niillä voisi istua vaikka presidentti (paitsi että presidentti voi ihan hyvin istua vaikka kolmijalkaisella jakkaralla tai lypsy-, tai millä vain muulla missä muutkin ihmiset istuu, ei sillä (hänellä, tässä tapauksessa Saulilla) ole mitenkään poikkeava tai arvokkaampi tai paremman tai edes edustavamman tuolin vaativa takamus kuin tavallisilla, ei-presidenteillä henkilöilläkään. Mutta kunnioituksesta voisi tietenkin antaa edustavan tuolin. Ei varmaan ole kuitenkaan kevyt työ olla presidentti).

Että sellainen ruuvimeisselijuttu. Vaikka.. en kyllä tainnut kertoa, mihin sitä meisseliä tarvitsee. Siihen, että saa tuolien kannet/istuimet irti ja kankaat vaihdettua.

Meidän Mari tulee ensi viikolla kotiin. Pois Unkarista ja takaisin Suomeen. Hän lupasi, että voi tuoda minulle maistiaiseksi kupillisen (=kahvimitallisen) pahaa unkarilaista kahvia, jos muistaa. Kilttiä jos toisi. Uteliaisuudesta haluaisin maistaa semmoista.

En sitten lähettänyt kinkunliemiä Marille. En kirjekuoressa enkä pussissa. Mutta Jouluna meillä oli Skype-Mari. Ja se oli ihan hyvä.

Ei se ole oikeasti koko aikaa ollut Unkarissa. Yhtenä päivänä tuli viesti jossa kerrottiin, että he ovat joutuneet Slovakiaan. Mutta Slovakia on kyllä ihan siinä Unkarin vieressä, eikä pitkän matkan päässä Budapestistä ja Szentendrestä. Ihan eri maa se kuitenkin on. Siellä kaukana. 

Taas sataa lunta. Lehdessä sanottiinkin, että se ei lopu ikinä.

Ps. Jos minulla olisi kiikkutuoli, Sauli saisi istua siinä jos tulisi käymään yhtäkkiä.

<3

Tyyne