Elämässä

On ollut ihan mieletöntä. Perjantaista asti. Lähdin auttamaan poikia muuttamisessa, siis tavaroiden siirtämisessä, koska 'eihän ne muuttunu miksikään ne tavarat.' Samalla tulin ylipuhutuksi Reissuun. Samana päivänä kävin auttamassa Vauvan saaneita ystäviä, koska sitähän varten ystävät ovat. Ja oli niin hyvä päivä. Ranualle lähtiessä pakkauksessa tosin sattui pikkuinen virhearvio, joka pisti mietityttämään koko reissun ajan, mutta hengissä selvittiin. :)
Lauantaina 'aamu'herätyksenä oli puhelinsoitto, joka aiheutti Pikaisen Pukeutumisen ja Säntäyksen Kahvinkeittimen läheisyyteen. Ja tuli (sekopäisiä<3ü) yllätysvieraita, mopolla melkein kaukaa. Päivä kului, illan mittaan jäin 'yksin kotiin.' Poikien kanssa. Sain hyvää lentisharjoitusta, kiitos vain kärsivällisyydestä! Kädet kipeänä mutta hyvä mieli.
Seurasi olympialaisia ja Turhapuroa. Poikien kanssa. Saunomista tytöt ja pojat erikseen, sain siis saunoa yksin.
Illalla pelasimme spaikkia. Spikea.
Kun tytötkin oli mukana. Oli pieni mutta hyvä porukka, ja hauskaa.
Sunnuntaina lähdettiin mökille. Sain mopokyydin sinne (lesotusta, lievää.) Kävin Paken kanssa soutamassa. Mäkäräiset seurana. Ihania lemmikkejä.
Hyppelin, koska oli iloinen ja hyppiväinen olo. Söin mustikoita. Kastuin. Päädyin järveen uimaan vaatteet päällä (vapaaehtoisen, mutta kiitos siitä), ja kastuin ja mutaannuin ja olin Mutaukko. Mopokuski ei enää huolinut läpimärkää tyttöä kyytiinsä, mutta ei se päivää pilannut. Pääasia oli päästä kunnon suihkuun ja kamppeet pyykkiin.
Tässä kohtaa ilmeentyi hämmennystä vaatevarastojeni suhteen. Tyhjästä on paha nyhjästä, valitettavasti. Ongelma kuitenkin ratkesi, ja kun oli ilta ja taas pelattiin, oli pilkkopimeässä ainakin yksi onnellinen nuori, lainahousuissa kylläkin, mutta hyvät oli. :)

Maanantaina, näin jälkeenpäin, ajattelin.
Että kun on aika kertoa toisille, miten tärkeitä he ovat ja miten paljon välitän, ei sanoja löydy.
Mutta niin..
Ihmiset on ihmisiä. On hyviä aikoja ja huonompia aikoja, ja parempia päiviä ja huonompia päiviä. Ja mieliala ja käytös muuttuu sen mukaan itse kullakin.
Eikä yhden hetken tapahtumat tee tärkeistä ihmisistä vähemmän tärkeitä. Pikemminkin päinvastoin, voi kunnioittaa ja välittää ja rakastaa ja tuntea vielä tärkeämmäksi.
Haluaa sanoa paljon mutta kun ei pysty niin ei sitten.
Onneksi voi kirjoittaa ja toivoa, että saa siten sanotuksi.

Ja Tyyne kirjoittaa. Tyttö, joka rakastaa ystäviään, eikä säiky vähästä. Rakastaa alkusyksyn iltojen pimenemistä, sitä että niistä saa nauttia ystävien kanssa, pelaten tai muuten.
On hyvä olla taas täällä Kaupungissa. Syksy on täällä myös, sen tuntee tuoksusta..
Ystävätkin on palanneet Kaupunkiin.
Tänä iltana näin Ankin, jota en nähnyt koko kesänä.
Sama ihana tyttö kuin ennenkin.
Saa nähdä, mitä huominen tuo tullessaan.

Toiveissa, Tyyne. :)