Köh köh

Sitä on taas oltu reissussa. Ja kämpällä, enimmäkseen. Ja tietty koulussakin välillä.

Paitsi tänään, kun lintsasin. 

Kun illalla väsytti niin, ja oli kurkku kipeä, ja lisäksi siskoni tuli Kaupunkiin yöksi meidän luo ja tarvitsi ihan selvästi seuraa kierrellessään mahdollisia harjoittelupaikkoja.

Ja aamulla herätessäkin oli kurkku kipeä. Enkä sitten mennyt kouluun.
En ehkä kerro enää kertaakaan miten kipeä kurkku minulla on, koska se on ihan varmasti vielä pitkään. Kerron taas sitten kun ei ole. 

Yksi viikonlopun aikana täällä hoidossa olleista serkkutytöistä teki meille piirustuksen. Se päätyi nimikyltiksi kämppämme oveen; nyt vieraat ja tutut löytävät perille. Ennen ei välttämättä löytäneet, koska kukaan meistä ei ole ovitekstin väittämä Karppinen.

Tänään, kun en mennytkään kouluun tein jotain ihan muuta. Lähdin siis kaupungille Marin kanssa kiertämään sata ja yksi (=5) ravintolaa tarkoituksena paikantaa sopiva työharjoittelupaikka. Marille siis, ei minulle. Ihan viimeiseksi paikansimme ravintolan numero 6 eli Pannukakkutalon, ja siellä jätimme kaikki maailman murheet ja harjoittelupaikat taaksemme ja nautimme pannukakuista. 

Viikonloppu lähestyy ja kämppämme muuttuu majataloksi. 

Nyt koen kirjoittaneeni tarpeeksi tälle kertaa. Kiitos ja kumarrus.