Kertakaikkiaan kun olo on joskus epävarma. Ei niinkään huonolla tavalla, tai huolestuttavalla tavalla.. Epävarma johtuen ehkä väsymyksestä, jonka on aiheuttanut Liian Lyhyt Yö. Pikkusiskon vierailu eilen, ja yökyläily, ja Suomi-Slovakia (1-0) paikassa Poikien Kämppä. Ja Ankin ikuinen inhottava kamala päänsärky jota ei kestä, jonka takia pitää istua päivystyksessä tunteja ja olla tipassa ja kävellä kotia keskellä yötä. Ja koska yöt on pelottavia täälläpäin, ei ystävää jätetä yksin pimeään vaikka kello olisi kolme yöllä.
Illalla Mari jätti puhelimensa poikien luo, ja tietty se piti lähteä hakemaan. Pyöräilyn maailmanennätys, ja kasvatuskeikka: voi kiroilevalle harjamiehelle sanoa, ettei saa kiroilla. Kyllä niin voi tehdä.
Koulua kahdeksan tuntia, niin varmaan, kun kahden tunnin päästä jo meinaa nukahtaa. Siispä keittiötunnit jäivät puoleen. Haha. Ja kämpille nukkumaan, vartiksi, kunnes kaksi pulisevaa nuorta miestä ajautuu meille. Kuka silloin nukkuu?
Ja nyt tässä odotellaan niitä samoja kahta, että pääsisi kemmun kyytisä Ystävän luo.
Mari on lähtenyt opintomatkalle. Tasan vuosi sitten oltiin itse siinä, matkalla, pohjoisesta etelään, melkein vielä talvesta kesään. Ja nyt niillä sama.
Kun muistaa sen matkan, linkut, ystävät, kaverit, yöpaikat. Ihanat Joensuu, Savonlinna, Helsinki, Porvoo ja Maitoinen, ihania kesänsä vuoksi. Että voi toukokuun puolessa välissä kävellä avojaloin vihreällä nurmikolla, nauttia lämpimästä kesäpäivästä, ja kun illallakin oli lämmintä. Ja pohjoiseen jäivät lähtiessä vielä jäiset järvet.
Tänä vuonna siellä on luntakin vielä reilusti. Ehkä melkoista shokkihoitoa, lumesta etelään ja sitten taas takaisin.
Moponosakaupat ovat miesten Tiimareita ja Sinoopereja. Ihan totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti