on niin helppo olla onnellinen!!
Riittää, kun on koko päivän liikenteessä. Vaikka aamun oppitunnit olikin hiukkasen uniset, kaksoishypäri pelasti tilanteen. On hurjan piristävää syödä suklaata ja lukea Harlekiinia ja tietää, että joku muu on koulussa ja minä en. Ja kaupassa koulun jälkeen tapasin vanhemman mieshenkilön, jonka kanssa sitten lyhyesti poristiin. Kyllä, tiedän, vieraille miehille ei puhuta, mutta olin niin kerta kaikkiaan hyvällä tuulella, etten voinut nokka pystyssä tuppisuuna kävellä pois. Tuo herra oli varsin kohtelias enkä halunnut ajatella heti pahaa siitä. Vaikka päätinkin olla toiste varovaisempi moisten herrojen suhteen.
Sitten suuntasimme Ankin kanssa kohti Kärkkäistä. Hanna liittyi seuraan, ja pyörä irrotti ketjunsa vain kerran matkan aikana.
Kärkkäisen saalis:
Iloleipurin vihreä silikoninuolija. Aikas ihanan värinen.
6€/kpl nämät. Harmittaan jäi se, ettei Sormuksen ritareita näkyny missään. Muuten hyvin. :)
Kärkkäiseltä melkein suoraan mentiin sit uimaan Ankin kanssa. Jonkin aikaa oltiin polskittu, ja vaihdettiin allasta. Kohteeseen kävellessä Anki oli tunnistavinaan tutun pojan. Ja kas kummaa, niitähän olikin sitten kokonainen trio kaveripoikia, joita en kumminkaan aivan heti nähnyt, silmälasittomuus kun huononsi mahdollisuuksia nähdä paljonkaan mitään kauempana olevaa.
Ja sitten jotakuinkin normisti uiskenneltiin Ankin kanssa, liukumäkeen jouduttiin poikien kanssa yhtäaikaa. Siis jouduttiin, tai miten se ilmaistaan. Päästiin kait. Hauskaa kuiten oli.
Uinnin jälkeen päädyimme vanhaan tuttuun kisakatsomoon lättyjä paistamaan. Ja aurinko paistoi ja Leijonat pelas tosi hienoa peliä, ja oli niin helppo olla onnellinen. Muutenkin. Telepatia pelas pohjoiseen päin cheerleadereiden takia, ja nauruun melkein tukehduttiin. Lättyjä paistaessa tuli lämmin. Oli kokonaan lämmin, sydämestä asti.
Hymy.
Kämpillä onni puhalteli kanssani saippuakuplia. Minä onnen kanssa.
(wikipedia)
Tällä nimittäin. Ei ole taskulamppu, hienosti vain heijastuu tuo valo. Hah.
Ja nyt illalla myöhään ystäväni tuli kemmulla hakemaan lisäkampetta, ettei paleltuisi matkalle. Ja hymyä riitti.
Mutta nyt on väsy jo alkanut vallata Tyyneä, ja järjen ajatukset tästä illasta yrittävät voittaa. Ne taidetaankin sitten purkaa privaattipäivyriin. Ehkä.
Jyrkkä ehkä.
Miksi ihmeessä kirjastoista ei löydy Wendy ja Richard Pinin Elf Quest-sarjan -öö- uusimpia? Tai muutenkaan mistään ei löydy mitään mistä sen tarinan jatkon tajuais. Tai sitten en ole etsinyt tarpeeksi tarmokkaasti. Jooh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti