Ihan tavallinen keskiviikkokoulupäivä. Leipomoa kuusi tuntia, ohjelmassa voileipäkakkuja. Lohisellaisia. Näin ruokatunnilla voi unohtaa kaikki lohet ja kakut ja kirjoittaa siitä, miten aurinko paistaa ja ulkona on kesän näköistä. Siitä, että iltapäivällä mennään tyttöjen kanssa etsimään kihlalahjaa kihlautuneille ystävillemme. Siitä, että on keskiviikko, aivan tavallinen keskiviikko, että illalla pääsee pitkästä aikaa aivan tavallisiin keskiviikkoseuroihin.
Että illallakin on varmasti aurinkoista ja lämmintä.
Eilen hain kaupasta banaanilaatikoita, että voin pakata. En kyllä pakkaa vielä. Mutta pakkohan se on ennen pitkää, kun siivouskin on hoidettava ennen maanantaita.
Kohta on tauko ohi. OIkeastaan ihan yks hailee, muttei kuitenkaan.
Iltaa odotellessa, Tyyne! :)
Ps. Olisi kyllä ihan mukava nähellä kaimapoikaa, joka on taaskin vieläkin kaaaaukana liiankaukana etelässä jonne ei niin vain pyöräilläkään visiitille. Tshäh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti