Välkyt

Niin sitä sitten on lukuvuosi täällä kämpätty tässä kämpässä. Ihan kohta. Nyt on kevätsiivot tehty minun huoneessa, ja se on tällä hyvä. Keittiön ja eteisenkin siivosin. Olisi ihan mukava vielä saada keittiöstä kamat pakattua, mutten vielä uskalla, kun en tiedä mitä saatan tarvia näinä viimeisinä päivinä. Siellä on kaikennäköistä. Astioita jonkun verran, ja sitten kaikkea muuta: jauhoja, mausteita, sokereita yms leipomisjutskia. Suunnittelenkin tässä kuluttavani osan vielä johonkin herkkuun. Enhän edes pakannut ohjekirjaani pois, kun ajattelin ehkä tarvitsevani sitä.

Kun tulin tänne elokuun alussa, oli huone aivan kamala. Olisin inhonnut tätä, ellen olisi uskonut siihen, että saan tehtyä tästä omani ja totun tähän. Inhosin autiutta ja paljautta. Ensimmäisenä iltana hyvin myöhään järjestelin kamppeitani. Parin ensimmäisen päivän ajan huone näytti tehdyltä. Kuitenkin tänne piti oppia tulemaan kuin kotiin. Ainakin kuin turvapaikkaan. Asian teki vaikeaksi ventovieras kämppis, josta en koskaan oikein tiennyt, oliko hän paikalla vai ei. Elimme omissa huoneissamme. Ahdisti vähän kaikki se.
Sitten sain Rakkaat Tyäret muuttamaan omasta ahtaudestaan tähän, ja olihan se mukavaa. Oma huone oli oma huone, kodikas ja täällä viihdyin. Viihdyn vieläkin, vaikka hyllyt on tyhjät ja tiedän suurimman osan tavaroista olevan pahvilaatikossa. Ja kasassa muutenkin. Seinillä on kuitenkin vielä Tärkeitä kuvia; ystäviä, Paddington x4, Hymy Päivässä, leikkiviä poikia, runoja ja omat käärmesmaalaukset ja kirahvit. Lattialla on oma matto ja tilkkutäkkisäkkituoli. Ikkunassa omat verhot. Ikkunalaudalla oma kasvusto. Kasvisto. Kasvit. Jep. Järjestys vaihtui viimeiseksi viikoksi. Ihan huvin vuoksi. Olisin vaihtanut jo aiemmin, mutta ajattelin liikaa. Mitä enemmän mietin, sitä suuremmalta ja vaikeammalta tehtävältä rymsteeraus tuntui. Nyt se on kuitenkin tehty, ja olen ylpeä itsestäni. :)

Luulen ihan, että lähden kohta ulos. Kävelemään hautausmaalle ja kasarmille. Minusta tuntuu, että siellä on kaunista nyt, kun puut vihertävät, ja nurmikko. Ja kun menen yksin, minulla on aikaa katsella ja ihmetellä ja tuntea kevät.

Seinien vierustoilla kasvaa voikukkia. Ne ovat keltaisia ja ihania ja kesäisiä ja tuoksuvia ja sotkevia, kun niiden varren taittaa ja maitiaisneste tahraa.


wikipedia