Tosiaan vähän vähissä ollut blogin päivitys, se kun oli tuo 'viikonloppu' niin pitkä. Alkoi keskiviikkona jo. Helatorstain takia päivät menivät sekaisin: niin kuin olisi ollut perjantai, sunnuntai, maanantai ja perjantai, lauantai ja sitten taas sunnuntai. Ja paikassa Maalla on niin erilaista kuin täällä Kaupungissa.
Kuvittele sateen tuoksu, haravalla rapsutetun maan tuoksu, navetan tuoksu (kyllä!).
Vihreä nurmikko, trampoliini pihalla, mustavalkoinen pentuja odottava kissa. Vastasyntynyt sonnivasikka, hiirenkorvat koivuissa, nuoret lehmät (joo hiehot) eka kertaa pihalla. Kesän ensimmäinen ukkonen. Kun aamulla heräät sateen rummutukseen. Oikea Maito.
Ja Ystävät. Tietenkin.
Ihan vielä ei ole tuon näköistä, mutta en usko että siihen menee enää kauaa. Täällä Kaupungissa on koivut hiirenkorvilla. Tänä iltana pyöräilin Ystävän luo, ja maltoin lähteä sieltä vasta myöhään. Ei kuitenkaan ollut ollenkaan pimeä, ja totesin taas kerran itsekseni, että kyllä sitten rakastankin paljon valkoisia ja vihreitä koivuja. Aivan hirveän paljon. Oli ihanaa nähdä taas tuota Ystävää, jutella pitemmästä aikaa kunnolla.
Kohta, aivan kohta, alkaa kesäloma. Kuinkas sitten käy, kun menee kesäksi kauas kotipuoleen, minne kukaan ystävä ei koskaan eksy. Aivan ahdistaa moiset eroajatukset. :(
Mutta totesinpahan tuossa, että loppujen lopuksi kesä on aivan älyttömän lyhyt.
Syksyksi pitäisi löytää asunto täältä Kaupungista. Huooh.
Huom. yläreunassa ihan normimittainen mustekynä. Että ei ihan pieni paperi.
Kevätsiivous pitäisi aloittaa, voi huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti