Ja ihmettelen, kuinka kaunista on

Hautausmaalla oli aivan melkein kesä. Siellä oli rauhallista, en melkein edes uskonut olevani Kaupungissa. Viimeksi kun kävin, oli syksy. Puissa ei ollut yhtään lehteä, ja tuuli kamalasti. Oli aivan myrsky. Tänään ei ollut. Aurinko paistoi, ja varsinkin vanhempi osa hautausmaata oli kamalan kaunis. Siellä joka paikassa linnut lauloivat. Näin peipon, kirjosiepon, västäräkin ja tikan. Sekä jäniksen ja oravia.
Saakohan hautausmaalle tehdä eväsretken? Luulen että ei. Mutta siellä on niin kaunista..

                      

Nuoren koivun nään

kaareutuvan

silmujen

aukeavan

ja ihmettelen, kuinka kaunista on.

Katson korkeuteen,

pilven nään,

autereeseen

näin hetkeksi jään

ja ihmettelen, kuinka kaunista on.

On värit iltaruskon

kuin kiitospäivän sen,

nuo samat värit lämmön

luo silmiin ihmisten.

Näen outojen toisiaan tervehtivän

aivan kuin löytäen ystävän.

Lapsen kehdostaan

nään varttuvan

mua enemmän

nään oppivan

ja taas ihmettelen kuinka kaunista on.

kuva: cartinafinland.fi

I see trees of green, red roses too
I see them bloom for me and you
And I think to myself what a wonderful world.

I see skies of blue and clouds of white
The bright blessed day, the dark sacred night
And I think to myself what a wonderful world.

The colors of the rainbow so pretty in the sky
Are also on the faces of people going by
I see friends shaking hands saying how do you do
They're really saying I love you.

I hear babies crying, I watch them grow
They'll learn much more than I'll never know
And I think to myself what a wonderful world
Yes I think to myself what a wonderful world.

What a Wonderful World, Louis Armstrong